– ei tullut takkia, mutta tulipahan bittikukkaro…

Hiiri se kissalle takkia ompeli…

-musiikkibisnes muutosmylläkässä

Levymyynti on jyrkässä laskussa ja tie säveltäjältä kuuntelijalle etsii uusia reittejä. Kustantajien, jakelijoiden ja ohjelmatoimistojen roolit ovat muutosmylläkän kourissa ja yrityskauppojen myötä jopa sekoittuneet.

Kun sadun hiiri tärveli takkikankaan, se tuumasi tehdä aineksista liivit. Kun  liivitkään eivät onnistuneet, kangastilkusta tuli lopuksi kuitenkin tuluskukkaro. Kissa ei kalliin kankaan pilaamista hyväksynyt, vaan söi hiiren.

Musiikkibisneksessäkin katsellaan mitä kankaasta saisi aikaan. Kun raha ei irtoa vanhaan tapaan levy- tai keikkamyynnistä, on räätäleiden mitattava kankaat uudelleen. Tai se kissa tulee ja syö.

Cd-levyn arvellaan vetelevän viimeisiään ja levy-yhtiöiden tekevän cd-kauden viimeisiä rahastuksia back-katalogeilla ja varastojen halpamyynneillä. Vaikea todistaa, mutta jo arvelut saavat aikaan muutoksia bisneskentässä. Tietoja yritys- ja katalogikaupoista onkin kevään aikana tippunut tavan takaa.

Äänitekauppa väheni Suomessa viime vuonna toistakymmentä prosenttia toissa vuodesta. Romahtamisesta syytetään digitaaliseen maailmaan siirtymistä ja sen tuomia ilmiöitä. Sinnehän ne juuret toki johtavat, mutta onko syitä sysissäkin? Ovatko musiikin kuluttajat muuttuneet vai ohjataanko kulutustottumuksia tietoisesti?

– Ala mukautuu nyt tilanteeseen. Tämä kevät näyttää jo paremmalta, tosin sitä ei kannata verrata viime kevääseen, joka oli ennätyshuono, tiivistää tuoreen AXR Music Oy:n toinen omistaja Jorma Kosonen.

Cd:lle vai nettiin

Levy-yhtiöt ovat olleet yhden miesmuistin aikana melkoisessa muutoshässäkässä. Tekniikkapuolella on noustu vahalle kaivertamisesta digitaaliaikaan ja savikiekoista cd- ja mp3-tallennuksiin. Äänitteiden sisältöpuolessa on ollut työtä pysyä ajan mukana tai ohjata sille uusia suuntia.

Mutta nyt…? Tuotantoa pitää toki olla, mutta millaista, missä muodossa ja mitä jakeluteitä pitkin? Nuoremmat kuluttajat jopa mieltävät, että musiikki on kaikille kuuluvaa ja siksi ilmaista. Kuka maksaisi silloin viulut? Pelkät mainoksetko?

Cd-levyjenkin tulevaisuus jakaa mielipiteitä. Ylikapellimestari Sakari Oramo totesi huhtikuussa Sveriges Radion haastattelemana, että ”levyjä toki markkinoidaan sähköisessä muodossa, eli ne ovat myös tulevaisuudessa saatavilla esimerkiksi iTunesissa, Spotifyssa ja muissa palveluissa. Cd-levyn merkitys on enää lähinnä se, että se on käyntikortti, jonka voi antaa käteen.”

– Pidän tärkeänä, että on mahdollisimman monta jakelukanavaa. Tärkeää on myös se, että musiikkia on internetin kautta avoimesti saatavilla, Oramo totesi radiolle.

Hämmennyksestä huolimatta alalla on uskoa tulevaisuuteenkin. Sound of Finland -yhtiön vetäjä Epe Helenius kertoo musiikkibisneksessä olleen kovempiakin aikoja.

– Cd-levyjä tarvitaan tulevaisuudessakin. Levymyynti oli 30 vuotta sitten huonommassa jamassa kuin nyt. Jos siitä kerran selvittiin, selvitään tästäkin, Epe lohduttaa. Pokon hän on jo myynyt Emille, mutta hän lupaa myös, ettei heidän kustannuskatalogi päädy koskaan ulkomaisille yhtiöille.

Musiikia kauppaan ja kotiin

Levyjen jakelu keskittyy. Ruotsalainen ENS, joka toimii Universalin, Sonyn, EMIn ja Sony Picturesin varastona Pohjoismaiden alueella, ottaa heinäkuussa kattonsa alle Edel Recordsin tytäryhtiön Playground Music Finland Oy:n. Bonnier Amigo Music (BAM) on yhdistänyt voimansa Playgroundin kanssa. Yhtiön 3% Suomen markkinaosuus jakelusta lisättynä Edelin ja Playgroundin 12%:iin antaa kompukselle voimaa.

– Uskomme vähittäismyyjien arvostavan palvelua, jossa kaikkien yritysten tuotteet ovat saatavilla yhdestä pisteestä, valaisi tilannetta Playground Musicin omistaja Jonas Sjöström nettitiedotteessaan.

Levykauppaan ei välttämättä tarvitse kävellä. Musanhan voi imuroida tai  kuunnella netistä. Musiikki on siis saamassa myös kylkiäisen statuksen, sillä Nokia jopa kauppaa lähes rajatonta imurointimahdollisuutta puhelinlaitteen hinnalla.

Ilmiö nimeltä Spotify herätti tullessaan tunteita. Netissä yötäpäivää palveleva ruotsalainen musiikkitaivas tarjoaa musiikkia joko ilmaiseksi tai kympin kuukausihinnalla. Ilmaisen hintana ovat muutamat mainokset, maksullisen tekninen taso on parempaa ja biisit imuroitavissa kotikoneelle.

Mutta kuka maksaa Spotifyn välittämästä musiikista levy-yhtiöille ja musiikintekijöille? Eivätkö suuretkaan yhtiöt voi mitään tälle kasvottomalle hirviölle? Eivät voi – tuskin haluavatkaan, sillä ne itse ovat osa Spotifyta. Computer Sweden -lehti sai käsiinsä Spotifyn omistajuutta käsittelevän dokumentin joka kertoi, että noin viidesosa Spotifystä myytiin levy-yhtiöille jo ennen palvelun aloittamista.

Spotifyn tämänhetkiseksi arvoksi mittaillaan noin 1,8 miljardia kruunua, eli noin 175 miljoonaa euroa. Kakusta Sony BMG omistaa 5,8 prosenttia, Universal Music 4,8 prosenttia, Warner Music 3,8 prosenttia ja EMI 1,9 prosenttia. Perustajat Martin Lorentzon ja Daniel Ek ovat edelleen Spotifyn suurimmat omistajat, mutta kun monet sormet syyhyvät päästäkseen kiinni herrojen osakesalkkuihin, ei ole vaikea ennustaa, että kauppoja on tulossa lisää.

The Swedish Wire -lehden mukaan Spotify tuottaa jo nyt levy-yhtiöille enemmän kuin Applen iTunes. Toki tämä tarkoittaa toistaiseksi vain Ruotsin markkinoita, mutta odotukset esimerkiksi Amerikan-lanseerausta kohtaan ovat suuret.

Kysyntä vai tarjonta ensin?

Oli aika, jolloin kysyntä määräsi tarjonnan. Kytkennät levy-yhtiöiden, Spotifyn, ja radioiden (myös riippumattoman public service -velvoitteisen Ylen) välillä pistää miettimään, onko tarjonta ottanut vallan ja onko sillä aina oikeutta siihen.

Radioiden soittolistat ovat – vastaväitteistä huolimatta, musiikkimarkkinoiden mainostauluja. Ihmeellisesti listat ovat kuin toistensa kopioita. Nyt jopa YleX on tuonut soittolistansa Spotifyihin.

Suomen kokoisessa maassa ei ole mahdollisuuksia tarjota marginaalimusiikkia kovinkaan laajassa mitassa. Siksipä musiikintuottajien on paneuduttava suurten kuluttajaryhmien musiikkiin. Kysymys kuuluukin, voidaanko ja täytyykö kuluttajien korvia ohjata niin leveällä sektorilla kuin mitä yrityskaupat ja ketjutettu yhteistyö osoittavat.

Esimerkki levy-yhtiön uusien toimintojen ketjuttamisesta.

Yrityskaupat jatkuvat

Keväällä levy-yhtiö Sony julkisti ostaneensa ohjelmatoimisto Auraviihteen. Yrityskaupassa siirtyivät myös Auraviihde Oy:n omistamat osuudet Seinäjoen Tangomarkkinat Oy:stä, Ohjelmatoimisto Oktaavi Oy:stä sekä Artistitalo Poket Oy:stä.

Sony kertoo ostaneensa Auraviihteen ”pystyäkseen tulevaisuudessa palvelemaan artistien sekä tapahtumajärjestäjien etuja entistä kokonaisvaltaisemmin”.

Levy-yhtiö Sonyn ja ohjelmatoimisto Auraviihteen yhdistyminen kertoo, kuinka bisnesmaailma etsii takkikankaalleen uusia käyttömahdollisuuksia ja pyrkii työntämään oman porukan ulkopuoliset estradilta alas. Oman yhtiön tähdet esiintyvät oman väen järjestämissä tai hallinnoimissa tilaisuuksissa, jotka usein esitetään parhaina katselija-ja kuunteluaikoina tv:ssä ja radiossa. Talouselämän lakien mukaisesti kassavirrat ovat sitä paremmat mitä vähemmän kakulla on jakajia. Järjestely suosii myös tapaa, jolla kuuntelutottumuksia voidaan ohjata.

Kotimainen Magnum Music Oy osti jo useampi vuosi sitten tamperelaisen ohjelmatoimisto Extraviihteen. Warner puolestaan osti pari vuotta sitten Helsinki Music Company HMC:n, ja samalla sen omistajat Niko Nordström, Asko Kallonen ja Pekka Nieminen siirtyivät Warnerille. He olivat HMC:ssä jo keskittyneet uuden ajan 360 asteen toimintaan äänitetuotannosta, musiikkikustantamiseen ja keikkamyyntiin. HMC toimii Warnerin yhteydessä edelleen. Warnerilla on myös ohjelmatoimisto Popgram, jonka nimi nykyisin Warner Music Live.

Warner ja Iskelmäradio tekevät toista vuotta yhteistyötä järjestämällä Himoksella Suomen Iskelmäartisti-kilpailun. Viime vuoden voittaja Pasi Vainionperä onkin ollut hyvin esillä niin Iskelmäradiossa kuin muussakin mediassa. Kun Tangomarkkinat siirtyi viime vuonna MTV:ltä Ylelle, ei se välittömästi vaikuttanut siihen, että tangokuningas Amadeus Lundberg teki edelleen levytyssopimuksen Edelin kanssa. Mikä on tilanne tänä vuonna tai jatkossa, kun Sonyllä on suora kytkentä Tangomarkkinoihin. Tangosävellyskilpailulla taas on ollut tähän asti kytkentänsä kustannusyhtiö Saarnipuuhun.

Kaikki edellä kuvattu vaikuttaa musiikin alkulähteisiin. Markkinoimalla tietyn tyyppistä musiikkia ja sen esittäjiä, työllistyvät vain tyylilajin luottosäveltäjät ja -sanoittajat. Tekijät tai artisti eivät kuitenkaan mielellään kommentoi näitä kytkentöjä julkisuudessa.

Kesän jälkeen kentällä tullaan keskustelemaan entistäkin enemmän kauden kilpailujen sopimusmenettelyistä. Aiheeseen liittyviä kanteita on vireillä, niiden tuloksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Katsotaan syökö kissa hiiren ja hiiri kissan.

***

Viime aikojen yrityskauppoja:

Universal Music osti Love Kustannuksen, Siboneyn ja Johanna Kustannuksen. Kauppa sisälsi myös Love Recordsin äänitekatalogin. Kustannusoikeudet menivät jo aikoinaan Fazerille eli nykyiselle Warnerille.

Toukokuussa 2010 Popgram liikemerkki muutettiin Warner Music Liveksi, takana oli tuolloin jo kolme vuotta yhteistä taivaltaWarner Music Finlandin kanssa. Warner Music Live on osa kansainvälistä Warner Music Groupia.

Atte Blom perusti Unja Recordsin.

Saksalainen Edel AG myi Suomessa sijaitsevat toimintonsa, Edel Records Finland Oy:n, Playground Music Scandinavia AB:lle. Myös Bonnier Amigo Music sulautuu Suomessa Playground Musiciin. Yhdistymisten jälkeen uuden Suomessa toimivan yrityksen nimi on Playground Music Bam Oy.

Ilkka Vainio ja Jorma Kosonen perustivat AXR Music Oy:n. Samanaikaisesti Playground myi AXR:n ja Edelin kotimaisen katalogin uudelle AXR Music Oy:lle.

Metallilevy-yhtiö Century Median jakelu siirtyi EMI Musicille.

Sony Music Entertainment Finland osti Auraviihde Oy:n osakekannan.

Teksti: Risto Pekkala