Lavan keskellä bändin ympäröimänä soittaa nuori punertavatukkainen nainen viuluaan. Se on perin vanha. Yli 250-vuotias. Soittaja on Jonsu, jonka ulkoinen olemus on kuin samalta aikakaudelta upeasointisen jousipelin kanssa. Bändin nimi on Indica 9v. Muut naismuusikot ovat sinut laulaja/lauluntekijä Jonsun atmosfäärin kanssa. Hän on selkeästi keulilla niin karisman kuin laulujensakin kautta. Mystisromanttinen poprock-yhtye suuntaa nyt myös ulkomaille.

– Näiden Indica-vuosiemme aikana olen oppinut käytännön ihmissuhdetaitoja. Olemme yhteydessä tai tapaamme toisiamme lähes päivittäin. Nyt olemme reissailleet pitkin Saksaa ja muita maita. Promotyötä ja klubikeikkoja ollaan siellä jo tehty, Jonsu sanoo.

Espoon tyttöjä

Johanna ”Jonsu” Salomaa (s. 1984) on aito espoolainen ja tarkemmin Olarista. Samassa kotitalossa ja ympäristössä tuli asuttua 22-vuotiaaksi asti. Salomaan perhe pitää sisällään hiukkasfyysikkoisän, musiikkileikkikouluopettajaäidin ja heidän neljä lastaan – kaksi siskoa, yksi veli ja Jonsu kuopuksena perässä.

– Äitini on ollut merkittävä vaikuttajani, kun aloin soittaa viulua 4-vuotiaana. Menin muskariin. 6-vuotiaana pääsin Espoon musiikkiopistoon. Soitin silloin pianoakin ja kirjoitin ensimmäiset instrumentaalisävellykseni nuoteille.

– Opettajistani Anna-Maija Usma ja Waldemar Hagert olivat todella innostavia. Harjoittelin kaikki kesät ja Waldemar näytti minulle jopa Pink Floydin The Wall-elokuvan. Mä olin, että vau!!. Tästä alkoi varhainen rakkauteni progemusaan, Jonsu muistelee.

Lapsuuteen kuului myös lastenkirjallisuus, kuten muun muassa Astrid Lindgrenin kirjat ja tietty Aku Ankka.

– Aku Ankkaa luen vieläkin, koska se on hyvän mielen sarjakuvalehti. Aku Ankka on eräänlainen testijuttuni eli jos en ehdi lukea sitä kerran viikossa niin pyrin muistuttamaan itseäni liian kiireisestä elämänrytmistä. Walt Disney-kirjallisuudessa on usein ihana maailma ja hauska hyväntahtoinen huumori.

Tapiolan kuoroa ja rokkibändejä

Jonsu lauloi myös legendaarisessa Erkki Pohjolan johtamassa Tapiolan kuorossa ja lastenlaululevyillä. Ensimmäiset soolonsa hän lauloi ennen kuin oppi sanomaan ”s”-kirjaimen.

Jonsu sai musiikkikoulun päästötodistuksen, mutta ei musaopiston puolelta. Opiskelut saivat jäädä 15-vuotiaana omien bändien tullessa kuvioihin. Klassinen musa alkoi tympimään teinikapinan, popin ja rockin seurauksena.

Syntyi ensimmäisiä omia rockbiisejä, kuten 500 Jeesusta ja Koff-illuusio, joka on kuulemma Indican bändiläisten suosikkiveto, kun he haluavat leikillisesti ja julkisesti nolata solistinsa.

– Diggailin The Beatlesia, The Cranberriesia, Tehosekoitinta, Leevi and The Leavingsia…Kate Bush ja Pink Floyd tulivat vahvemmin mukaan debyyttilevymme ilmestymisen aikoihin, ex-rock-kapinallinen kertoo.

Ensimmäisiä keikkailevia kokoonpanoja olivat Profiili ja Illuusia. Mukana oli poikiakin. Jonsu sävelsi, lauloi ja soitti koskettimia. Indican basisti Heini on Jonsun varhaisin koulukaveri/soittoystävä ja ollut mukana kaikissa bändiviritelmissä jo ennen Indicaa.

Ensimmäinen levytyssopimus

Indica perustettiin vuonna 2001. Nuoret tytöt opiskelivat muutaman vuoden myös kuuluisassa Peter ”Petteri” Kokljuschkinin johtamassa Pohjois-Helsingin Bändikoulussa.

– Petteri innostui meidän varhaiseen musameininkiin bändikoulun kevätjuhlan konsertissa ja alkoi manageerata meitä. Tätä kautta syntyi levytyssopimus silloisen Sony/BMG:n kanssa ja keikat alkoivat.

– Meillä ei ollut mitään tietoista tavoitetta perustaa tyttöbändi. Se nyt muodostui pitkälti hyvien persoonien ansiosta. Petteri teki neljän yhteisen vuotemme aikana valtavasti töitä.

Jonsu on vastannut alusta asti Indica-biisien sävellyksistä ja sanoituksista. Sovitukset syntyvät yhdessä bändin muusikoiden kanssa. Ikuinen virta syntyi valmiiseen tekstiin. Tästä eteenpäin kaikki muu tuotanto on saanut alkunsa aluksi pianon kanssa säveltäen ja sitten teksti. Jonsu kuvailee tarkemmin:

– Säveltäessäni en ole kovinkaan analyyttinen. Mielikuvat inspiroivat eniten. Kuuntelen mihin sävelet johtavat. Uskon, että melodioissa itsessään on se tarinansa. Teksteissä kuuntelen, että mitä sävellys haluaa sanoa. Fiilis on aika hengellinen.

– Säveltäminen ja sanoittaminen on mulle samaa kuin syöminen ja hengittäminen. Se tulee säilymään aina palavana sielussani, koska olen sitä tehnyt pikkutytöstä. Tärkeintä musassa on löytää biisistä se olennainen ja välittää tunnetila.

– Nuorena säveltäjänä, ennen rockmusiikkia suurimpia idoleitani ovat olleet Chopin, Mozart ja Sibelius. Niissä on erityisesti kolahtanut sointimaailma.

Tarua ja mystiikkaa

Jonsun persoonallisissa teksteissä on usein kuultavissa jännää virettä, runojalkaa ja mystisyyttäkin. Indican musiikki kulki pitkään taruissa ja fiktiivisissä maailmoissaan. Nyt ollaan kuljettu myös realistisempaan suuntaan. Valoissa-tekstissä on tragikoomisuuttakin.

– Ensimmäisillä levyillä meidät usein liitettiin metsään ja satuihin. Musiikki on aina sanellut myös meidän visuaalisen puolen. Mua on aina kiehtonut ajatus siitä, että ihminen voisi muuttua jokaiselta solultaan musiikiksi.

Jonsu on meillä harvinainen laulaja/lauluntekijä, joka on kyennyt pitämään kaikki biisinsä manuksina. Läheskään aina se ei mene niin.

Laurasta, Heinistä, Jennystä ja Sirkusta

Indican muusikot ovat entistä tiiviimmissä tekemisissä keskenään. Nyt se korostuu – varsinkin, kun joutuu reissaamaan muilla mailla vierahilla. Jonsu (26) kuvailee läheisiä ystäviään ja bändikollegoitaan:

– Laura (23) on ehkä meistä kaikkein omapäisin, vauhdikkain ja musamielessä raskaamman sarjan kannattaja. Sen kuulee hänen rumputyöskentelystäkin. Laura soitti myös lapsena klassista viulua, kuten minäkin.

– Basistimme Heinin (25) olen tuntenut lapsesta saakka kuin omat taskuni. Meillä on hyvin paljon sama musiikkimaku. Hän on tasapainoisimpia ihmisiä, mitä olen tavannut.

– Jenny (24) on tunteiltaan vaihteleva ja temperamenttinen. Hän on kitaristi, joka rakastaa urheilua eikä jaksa kauheasti bilettää. Jennyn kanssa mulla on yhteisiä suosikkibändejä, kuten Muse.

– Kosketinsoittajamme Sirkun (26) tempaukset viihdyttävät meitä. Hän on hauska, koominen hahmo, joka ei häpeile mitään ja tarinoi värikkäästi.

– Onhan se hieno asia, että bändi on pysynyt edelleen alkuperäiskokoonpanona. Toimivaa frenditiimiä arvostaa. Tottakai tunteet elävät, mutta aika hyvin olemme luovineet ristiriitatilanteissakin. Takana on kuitenkin vahva rakkaus toisiamme kohtaan ja siihen, että me aidosti välitämme toisistamme, Jonsu kiittää.

Kansainvälinen uusi albumi

Indica on solminut merkittävän kansainvälisen levytyssopimuksen saksalaisen Nuclear Blastin kanssa. Jakelijana toimii Warner Music. In Passing (Valoissa)-single ja musiikkivideo jyllää parhaillaan isoilla musiikkikanavilla.

Indican ja Nightwishin yhteistyö alkoi syksyllä 2007, kun Tuomas Holopainen pyysi Jonsua laulamaan yhtyeen singlen suomenkielisen version Erämaan viimeinen. Tätä seurasi noin 15 keikan yhteiskiertue Nightwishin lämppäribändinä Scandinavian kiertueella. Tämä johti Euroopan kiertueeseen noin vuotta myöhemmin.

– Kyllä meitä ekoilla keikoilla jännitti soittaa ulkomailla ison yleisön edessä. Opettelimme keikkasettimme englanninkielellä. Se lisäsi poltetta. Silti oli mahtava fiilis ja saimme hyvää palautetta.

– Nightwishin muusikot ovat tosi mukavia. Heillä on joka suhteessa jalat maassa.

Nightwishin Tuomas Holopaisen tuottama uunituore englanninkielinen Indican A Way Away -pitkäsoitto ilmestyi meillä Suomessa 2.6 ja muualla Euroopassa ja Japanissa 25.6. Pitkäsoitto rakentuu aiemmista kappaleista uudesti sovitettuina ja tuotettuina. Kahdella viimeisellä albumilla Indica onkin ollut tiiviisti tuottamisessa mukana ja toiminut apulaistuottajana.

Nightwishin leaderi ja laulaja/lauluntekijä tunnetaan jo pitkään Indican musiikin puolestapuhujana ja erityisesti Jonsun persoonallisen laulun ihailijana. Tuomas Holopainen antoi vahvan panoksensa myös tälle albumille. Uudella albumilla on jylhä – paikkapaikoin jopa keskiaikainen poprockin sointi, jota tukee huipputason sinfoniaorkesteri. Lopputulos kattaa kansainväliset mittapuut.

– Tuomas on herttainen ihminen. Ennen yhteistyömme alkua juttelimme pitkään musiikista. Eniten minulle merkitsee se, että ihmiset laittavat sielunsa täysillä peliin. Meitä yhdistää moni asia. Me uskomme, että musiikki voi muuttaa paljon maailmaa ja meitä ihmisiä. Se voi tehdä planeetastamme paremman paikan asua, Jonsu kuvailee.

– Pohdimme pitkään Tuomaksen kanssa uuden albumin tuottamista ja bändimme sovitusratkaisuja, muutamassa biisissä mukana oli myös iso mahtipontinen orkesteri.

Uuden albuminsa tekstit Jonsu on kirjoittanut yhdessä kanadalaisen runoilijan Rory Winstonin kanssa. Prosessi uudelleen tekstittämisineen ja artikulointeineen päivineen oli pitkä, mutta haastava ja kannattava.

Saksasta eteenpäin

Tällä hetkellä Indica elää uransa valovoimaisinta aikaa. Promotyötä ja showcase-tyylisiä kiertuekeikkoja on myyty yhä enemmän pitkin Eurooppaa koko syksylle. Nyt on siis suomalaisten mimmibändien vuoro ja Indica ensimmäisenä. Kesällä Indica esiintyy myös muun muassa kahdella Euroopan suurimmalla rockfestarikeikalla.

– Saksassa levy-yhtiön edustajat ovat olleet meitä kohtaan häkellyttävän kohteliaita, kannustavia, avoimia ja innostuneita. Heitä kiinnostaa suomalaisissa pop- ja rockbändeissä meidän melankoliamme ja soundimme mitä ei kuulemma löydä mistään muualta.

– Näiden vuosien aikana meidän bändi ei ole pahemmin pitänyt kunnon hengähdystaukoja. Keikkaa ollaan tehty paljon ja niiden välissä uusia levyjäkin. Indica on opettanut ammatillisen toimenkuvan, jossa jokainen suhtautuu työhönsä ahkerasti, nöyrästi ja yrittää kaikkensa tosissaan.

Tuotannosta

Jonsu on eläytymisen mestari. Hän on valoisa ja verbalistiikaltaan taitava. Jonsu luonnehtii kronologisesti tähänastisia Indica-albumeita kuuden vuoden ajalta:

– Debyyttilevyä tehdessä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Muistan kerran itkeneeni studiossa, kun olin hetken poissa ja muut olivat vaihtaneet pianointron kitaraan. Kyseessä oli levymme nimikkobiisi Ikuinen virta.

– Tuuliset tienoot-levyä tehtiin kesällä ja mun mielestä meidän hilpein kokonaisuus.

– Kolmannella pitkäsoitolla Kadonnut puutarha halusimme kokeilla hieman erilaisia juttuja. Konerumpuja ja toisenlaisia synasoundeja kuin aikaisemmin. Ikävän kantaja ja Nukkuu kedolla on mun suosikkibiisejä tältä albumilta. Näihin aikoihin bändi eli kriisivaihetta.

– Valoissa-albumia oli hauskinta tehdä. Tuomas Holopainen tuli tuottajaksi. Kenelläkään ei ollut paineita ja stressiä. Ihanalla Petrax-studiolla Hollolassa nautittiin kesästä ja pidettiin hauskaa. Teimme ja tuotimme uudella innolla musiikkia.

– A Way Away-pitkäsoiton tuotosproduktiossa vierähti 1,5 vuotta. Uran vaikein albumi, mutta samalla levykokonaisuus, jota eniten rakastamme. Halusimme ottaa tuotannon ja sovituksien kanssa suuren harppauksen eteenpäin. Pyrimme tekemään mahdollisimman täydellisen levyn. Tietenkin mikä olisi milloinkin täydellisin soundi tai sovitusratkaisu. Mielipiteitä löytyi monia ja välillä oli paljon vääntämistä.

– Luulin, ettei tää uusi levymme valmistu ikinä. Levyä äänitettiin Petraxilla Hollolassa, Boogie Parkissa Hampurissa, Air-studiossa Lontossa ja E-majorilla Keravalla. Miksausta ja masterointiakin väännettiin Suomessa, Saksassa ja New Yorkissa. Ihme kyllä päivä koitti jolloin kaikki sanoivat, että nyt se on juuri sellainen kuin olla pitää.

---