Hietala on muusikoksi harvinaisen aktiivinen. Tarotin ja Nightwishin lisäksi häntä ovat työllistäneet muiden muassa Sapattivuosi ja Sinergy sekä lauluyhtye Northern Kings. Äskettäin päättyneessä television Kuorosota-ohjelmassa hän tuli toiseksi.

Keskustelu toimeliaan miehen kanssa oli luonteva aloittaa siitä, miltä arki näyttää nyt.

– Tarotin levy tuli maaliskuussa, ja sen tiimoilta tehtiin huhtikuussa kolme viikkoa keikkoja. Juuri nyt on vapaata, mutta pian on edessä Tokioon lähtö Tarotin kanssa. Kesä menee festivaaleilla, ja heinäkuun puolivälissä alkaa seuraavan Nightwish-levyn työstö. Maaseudulta on varattu rauhallinen paikka, johon voi ottaa jopa perheen mukaan, kun alamme harjoitella uutta materiaalia.

Sinulla on kaksi pääbändiä, Tarot ja Nightwish, ja erinäinen määrä muita projekteja. Miten iso käytännön säätäminen siinä on?

– Periaatteena on se, että kaikki muu saa väistää Tarotin ja Nightwishin tieltä. Nuo kaksi puolestaan ovat yleensä aktiivisia kausittain: kun Nightwish pitää taukoa niin Tarot toimii, ja päinvastoin. Tarotin ja Nightwishin välisten asioiden sovittelu ei ole vaikeaa, koska sama toimisto hoitaa molempien keikkabuukkaukset ja vastaavat, ja se haluaa tietysti varmistaa, etteivät aikataulut mene päällekkäin.

Sitten sumeilematta nykyhetkestä aivan alkuun: kun kuuntelee sinun lauluasi, ihan Tarotin ensimmäisistä jutuista lähtien, niin on selvää, että Ronnie James Dion täytyy olla sinulle tärkeä esikuva. Miten kuvaisit suhdettasi tähän metallisuuruuteen?

– Hänestä se kaikki alkoi. Kuulin broidin kanssa radiosta Rainbow:n Long Live Rock’n’Roll -albumin biisin Kill the King. Saatiin vieläpä napattua se silloiselle monokasettimankalle. Sen jälkeen me tehtiin sellainen kuukauden, ehkä puolentoista kuukauden mittainen suostutteluduuni, että saatiin faija tilaamaan meille se levy. Hurahdin siihen totaalisesti. Opettelin kaiken ulkoa tekstejä myöten – olin vasta yksitoista, mutta englanti taittui jo, varmaan siksi että faija oli englanninopettaja ja minulla oli halu näyttää koulussa, että kieli on hallussa.

Ja nyt siis hurahtamisen tulos on kaikkien kuultavissa?

– Jotakuinkin. Kaksitoistavuotiaana alkoi soittaminen, kolmetoistavuotiaana oli ensimmäinen oma bändi jossa lauloin. Esimurrosikäisenä poikana sinne Dion korkeuksiin vieläpä pääsi ihan kevyesti! Olen varmasti ottanut Diolta paljon vaikutteita etenkin intonaatioon, samoin kuin siihen että vaikka tekstissä pyörisi minkälaisia menninkäisiä, se lauletaan vakaudella ja voimalla. Toinen selvä vaikuttaja on ollut Judas Priestin solisti Rob Halford.

Onnekas sattuma muuten, että ensimmäinen löytämäsi Dio-biisi oli Kill the King. Hevin saralla on tehty paljon roskaa, mutta se on aito klassikko, joka kuulostaa edelleen komealta.

– Kyllä. En pidä saksalaistyyppisestä sankarimetallista, siis siitä jossa itse sävellys on iskelmä tai lastenlaulu mutta siellä paukkuvat kuitenkin bassorummut taustalla. Näyttää silti aika selvältä, että koko se musiikinlaji on johdettavissa tuosta biisistä. Olin muuten jo Rainbow:ta ennen hurahtanut Black Sabbathiin, levyyn Master of Reality. Ja Black Sabbath jos mikä on yhtye jonka tuotannosta voidaan johtaa useita metallin lajeja! Sen synkeys innosti minua pikkujätkänä mielettömästi.

Liittyikö innostukseen myös jännitystä, jopa pelkoa? Muistan itse, että kun kuuntelin pienenä metallia, nekin tunteet olivat mukana.

– Totta kai siinä oli tuokin kuvio. Siinä oli selvä vaaran tuntu, joka viehätti nuorta kaveria. Teksteissä vielä puhuttiin aika oudoista otuksista, ties mistä alakerran tyypeistä.

Saiko Dio sinut opiskelemaan laulua ihan muodollisesti?

– Menin musiikkilukioon, ja kävin kyllä äänenmuodostustunneilla. Sanoisin kuitenkin, että suurin osa on itse opeteltua. Sain koulussa arvosanoiksi korkeimmillaan jotain seiskaa, joten meikäläisen tyylistä ei selvästikään pidetty. Mutta totta kai tunneilta jäi jotain mukaan, esimerkiksi rentouteen ja hengitykseen liittyviä asioita, joita edelleen käytän.

Tarot

Hietalan kaltaisia muusikoita, jotka soittavat yhtä aikaa kahdessa bändissä, on varsin vähän. Sivuprojekteja on monilla, mutta Hietalan kohdalla sekä Tarot että Nightwish ovat selviä pääbändejä. Yhdistelmä on kuitenkin toiminut hyvin jo vajaat kymmenen vuotta.

Kun saat ideoita, onko koskaan epäselvyyttä siitä, kumman ryhmän käyttöön ne menevät?

– Eipä oikeastaan. Jos epäselvyyttä on, se tulee siinä vaiheessa kun idea on vielä niin raaka ettei sen hahmosta osaa sanoa. Mutta kun se alkaa valmistua ja muotoutua, osaan kyllä nähdä mihin suuntaan se on menossa ja millä porukalla sitä kannattaa toteuttaa.

Yksi Tarotin uraan liittyvä piirre on se, että bändi on useaan otteeseen pitänyt pitkään hiljaiseloa. Miksi näin?

– Matkan varrelle on sattunut tapahtumia, jotka ovat pyrkineet luomaan uskon puutetta ja väsymystä. On ollut hankaluuksia levy-yhtiöiden kanssa, Japanissa yksi lafka meni konkurssiin ja rojaltit jäivät saamatta, kaikkea tällaista. 90-luvun alussa thrash-metalli iski Metallican vanavedessä niin vahvasti läpi, että mikään firma ei ollut kiinnostunut Tarotin kaltaisesta vanhan liiton bändistä. Meillä loppui juuri silloin sopimus vanhan firman kanssa… Sen ilmiön kanssa piti kamppailla kolmisen vuotta. Bändi ei ole hajonnut missään vaiheessa, tauot vain ovat venyneet.

Olen vuosien varrella lukenut erinäisten muusikoiden muistelmia ja nettipäiväkirjoja ja todennut, että tällä alalla ei ole tavatonta jäädä ilman sovittuja rojalteja.

– Eipä ole niin. Meillekin se japanilainen firma tiedotti kaksi viikkoa ennen rojaltien maksua, että konkurssi tulee. Meidän olisi ihan turha lähteä täältä käsin sotimaan, pelkästään lainopillisiin kuluihin menisi aikamoiset rahat. Meille on sattunut myös yksi kustannussopimushässäkkä, jonka yhteydessä liityin Elvikseen ja jossa Elvis myös meitä auttoi. Kustannussopimukset saatiin purettua, mutta rahat jäivät saamatta Flamingon kuolinpesästä. Kuvio perustui siihen, että nuorina poikina ei oltu riittävän selvillä sopimuskäytännöistä. Ensimmäisen singlen kohdalla tuli sovittua jotain, ja sittemmin levy-yhtiön puolella oli tehty meidän puolestamme myös kustannussopimuksia, joista emme tienneet mitään.

Tuntuuko että jäsenyytesi Nightwishissä on tehnyt Tarotia tunnetummaksi ulkomailla?

– Tuntuu, ilmiselvästi. En kuitenkaan ajattele, että Tarot nousisi kenenkään jalkaa pitkin kiipeämällä. Nimi voi tulla Nightwishin kautta useampien tietoon, mutta kyllä se on musiikki josta ihmiset innostuvat jos innostuvat. Minulle sopii ihan hyvin, että uusi jengi käy katsomassa Youtubesta jonkin Tarot-pätkän, ja jos se miellyttää niin hyvä, jos ei niin voivat palata vanhan tutun pariin.

Miten laajassa jakelussa Tarot tällä hetkellä on?

– Saksalainen Nuclear Blast julkaisee levyn Keski-Euroopassa, en tosin tiedä tarkalleen missä kaikkialla. Mutta äskettäin sovittu loka-marraskuun kiertue sisältää keikkoja ainakin Saksassa, Tshekissä, Slovakiassa, Sveitsissä, Itävallassa, Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa. Firmalla on toimisto myös jenkeissä, ja levy julkaistaan siellä. Käsittääkseni myös Brasilian julkaisusta on sovittu.

Mitkä ovat Tarot-yhtyeen tähänastisen uran huippukohtia?

– Osa on näitä perinteisiä: kun pääsee ensimmäisen kerran isolle festivaalille, kun saa ensimmäisen kerran oman levyn käteen. Mutta kyllä minä sanoisin, että tämä 2000-luvulla aktivoituminen on ollut upeaa. Kun aloimme tauon jälkeen taas työstää uusia juttuja, porukan kypsyysaste oli aivan toinen kuin ennen. Sen seurauksena henkilökemia ja sitä kautta sitten bändin svengi ja asenne on ollut helvetin hieno.

Nightwish

Hietala liittyi Nightwishiin loppuvuodesta 2001, kun orkesteri oli erottanut edellisen basistin ja kaipasi seuraavalle levylleen myös mieslaulajaa. Yhtye oli jo silloin hyvässä nosteessa, mutta todella suuri menestys alkoi vasta, kun Hietala oli jo bändissä.

Miten paljon jouduit miettimään Nightwishiin liittymistä?

– En kovinkaan paljon. Eniten arvelutti se, että ensimmäisten levyjen materiaali ei ole sitä minulle läheisintä metallia. Asiasta puhuttiin, ja Tuomas Holopainen sanoi, että uudesta materiaalista olisi tulossa hitaampaa ja raskaampaa. Kun keskusteluja käytiin, olin jo ensimmäisenä iltana varma että haluan ainakin katsoa mihin homma johtaa. Matkustin junalla Kiteelle, jossa sain savolaisena maalaispoikana vastaani karjalaisia maalaispoikia ja kuvio loksahti nopeasti kohdalleen. En ole ihmetellyt tai katunut missään vaiheessa. Kyllä se oli oikea ratkaisu.

Näyttää siltä että Tuomas Holopainen on Nightwishissä selvästi hallitsevin jäsen, samaan tapaan kuin esimerkiksi Ultra Brassa Kerkko Koskinen oli se joka pyöritti koko juttua. Onko asia näin?

– On. Kyllä se maailma, jota Nightwish tulkitsee, on Tuomaksen maailma. Myös me muut olemme tehneet musiikkia ja teemme jatkossakin, mutta kaikki menee Tuomaksen filtterin läpi. Tuomas on viime kädessä se, joka sanoo mitä levyille tulee. Ja pitää todeta, että kun Tuomaksen visiolla on menty näinkin pitkälle, minä annan ihan suosiolla hänen pitää paikkansa.

Olet basisti-laulajana Tarotin keulahahmo. Kuulostaa siltä että Nightwishiin enemmän ”rivijäseneksi” siirtyminen ei haitannut. Vai kuinka?

– Ei haitannut. Kun liittymisestä puhuttiin, sanoin että haluaisin välillä myös laulaa, ja se on toteutunut. Oli ihan vapauttavaa ottaa muutama askel taaksepäin, pienemmälle tontille.

Onko Nightwishiin siirtymisestä seurannut paljon sellaisia asioita, joita et aiemman kokemuksesi perusteella osannut odottaa?

– En osannut odottaa sitä, minkälaisella kuhinalla tietyt asiat tapahtuivat. Ajatellaan nyt vaikka sitä mediamyllytystä laulajanvaihdon yhteydessä. Emme antaneet puoleen vuoteen haastatteluja ja silti tuntui että bändi oli joka päivä lehdissä. Tuntui älyttömältä katsella sitä vaahtoamista, joka meidän ratkaisuistamme syntyi. Tuli sellainen olo että voisi vetää säkin päähän ja mennä komeroon piiloon. Koska eiväthän ne ole niin isoja asioita.

Miltä Nightwishin tuleva materiaali näyttää nyt?

– Jaa-a. Enpä osaa sanoa. Meillä on kyllä suunnitelmia, mutta levy tuskin valmistuu ennen vuotta 2011. Minulla on jo demobiisejä himassa, ja olen antanut omia demojani Tuomakselle, mutta on mahdotonta sanoa mitään ennen kuin alamme kesällä treenata ja näemme, minkälaisen muodon materiaali silloin ottaa.

Mikä Nightwishissä on säväyttänyt eniten? Tulit kuitenkin bändiin kokeneena ja paljon nähneenä muusikkona.

– Orkesteri- ja kuorojuttujen käyttö on parhaimmillaan synnyttänyt erittäin vahvoja fiiliksiä. Siellä on synnytetty niin haamumaisia tunnelmia, että niissä on ollut hienoa olla mukana. Asioista on niiden vuoksi pitänyt myös keskustella ihan uudella tavalla: bänditreeneissä pitää miettiä, miten paljon jossain kohdassa voi esimerkiksi bassolla soittaa, jos päälle on kaavailtu jousiorkesteri tai kuoro. Tällainen tilakysymysten ja kokonaisuuden miettiminen on ollut uusi kokemus – ja todella hyvä.

Sanotaan että rockmuusikot eivät osaa lukea nuotteja, eikä varmaan moni osaakaan. Lisäksi on väite, jonka mukaan klassiset muusikot eivät osaa tehdä mitään, jos edessä ei ole nuotteja. Olet nähnyt Nightwishissä molempia maailmoja. Miten hyvin väitteet pätevät paikkansa?

– No, en itse osaa lukea nuotteja hyvin. En ole tarvinnut taitoa juuri mihinkään. Taito on olemassa, mutta homma on hidasta. Mitä taas klassisiin muusikoihin tulee, niin huomasin kuvaamasi ilmiön jo lukiossa, enkä ymmärrä sitä. Olen nähnyt muusikoita, jotka pystyvät vetämään aivan mielettömiä juttuja, mutta edessä pitää olla lappu. Jos pitää keksiä itse jotain, kädet nousevat heti pystyyn. Minusta se on omituista. Minulle musiikki on intohimo, mikä tarkoittaa sitä, että kyllä minä tutkin instrumenttiani, katson mitä kaikkea sillä voi tehdä. Minun näkökulmastani tuntuu oudolta, että on olemassa ihmisiä, jotka toisaalta soittavat todella hyvin mutta toisaalta eivät avaa porttia, joka johtaisi omien asioiden keksimiseen.

Biisintekijä Hietala

Hietalaa on kuultu säveltäjänä kymmenellä Tarot- ja kolmella Nightwish-levyllä. Hän on tosin tehnyt useimmiten biisejä muiden bändiläisten kanssa, mikä on metallin maailmassa se tavallisin kuvio. Tarotissa hän on lisäksi ollut johtava sanoittaja koko orkesterin uran ajan.

Minkälaisena biisintekijänä pidät itseäsi? Voidaan ajatella vaikka vastakkainasetteluja hidas/nopea, spontaani/harkitseva, tuottelias/ei-tuottelias.

– Olen noissa kaikissa sekä että, kaikki vaihtoehdot toteutuvat. Tekstit, riffit, aihiot, jopa biisit syntyvät joskus todella nopeasti. Mutta juttu ei jää siihen, vaan lähestyn ideoita myöhemmin harkinnan kanssa ja tarkastelen niitä uusin silmin. Tavallisesti käy niin, että osa kelpaa alkuperäisessä muodossa ja osaa pitää työstää uuteen uskoon. Minulle ilmaantuu myös ideantynkiä, joissa tiedän olevan potentiaalia mutta joita en ole osannut viedä eteenpäin. Annan niiden muhia aikansa, ja palaan niihin myöhemmin. Joihinkin alkuihin en ole ikinä keksinyt jatkoa, vaikka alku tuntuu yhä toimivan! Säästän kaikki muistikirjat ja nauhoitukset ja plarailen niitä silloin tällöin.

Miten paljon syntyy poisheitettävää materiaalia?

– Tavallaan aika vähän. Siinä vaiheessa kun alan todella työstää ideasta demoa, olen pyöritellyt sitä jo pitkään ja olen aika varma, että se kantaa. Karsintavaihe tulee sitä ennen: räplään juttuja vaikka akustisella kitaralla ja kuulostelen niiden toimivuutta siinä. Pyörittelen niitä myös paljon päässä. Demovaiheeseen päätyneestä materiaalista suurin osa on tullut käyttöön.

Onko ollut kausia, jolloin materiaalia pitäisi syntyä mutta mitään ei tapahdu?

– Ei oikeastaan. Valkoista kuivaa kautta ei ole tullut koskaan. Tietysti on sitä, että juttuja syntyy hitaammin kuin tavallisesti. Olen kuitenkin oppinut olemaan menettämättä uskoa. Jos tuntuu että biisi ei etene millään, vaihdan ympäristöä: otan vaikka kirjan käteen tai pistän Playstationin päälle ja alan pelata. Olen huomannut, että hyppy muurin edestä jonnekin aivan muualle saattaa aukaista solmuja todella tehokkaasti.

Miten systemaattista biisintekotyösi on?

– Se on siinä mielessä systemaattista, että teen biisejä lähinnä silloin kun lapset ovat koulussa ja vaimo on töissä. Käytän hyväkseni sen ajan. Työhuoneeni on tällä hetkellä meillä kotona, eli jos vedän oven kiinni ja alan huutaa mikkiin, se hermostuttaa toisia. Sitäkin kyllä tapahtuu, totta kai.

Minkä toisen ihmisen tekemän biisin olisit halunnut tehdä ja miksi?

– Ihan mahdoton kysymys. Niitä on niin monta, hyviä ja koomisia, ihan Pensselisedästä alkaen [nauraa]. Mutta kun sitä on tullut tehtyä mahtipontista ja sinfonista metallia, niin täytyy sanoa, että Rainbow:n biisi Gates of Babylon olisi aika komea meriitti, jos se olisi meikäläisen sävellys.

Huom! Haastatteluhetkellä Ronnie James Dio oli vielä elossa, eikä hän vatsasyöpänsä kohtalokkuus ollut tullut tietoon.