Taide tulee nähdä yhteiskunnan perustutkimuksena. Työlainsäädäntöön on yrittäjien ja palkansaajien lisäksi saatava kolmas ryhmä: itsensä työllistävät. Taiteilijan työttömyysturva korvattakoon työllisyysapurahalla. Koska taiteilijoiden tulot vaihtelevat, on luotava heidän verotustaan ja sosiaaliturvaansa koskeva tasausjärjestelmä.

Tällaisia rohkeita ja viisaita ehdotuksia sisältää elokuun lopussa julkistettu selvitys, jonka entinen työministeri Tarja Cronberg on tehnyt opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamana. Cronbergin mukaan taiteilijoiden rooli ja taiteilijuus sekä taiteen rooli on luovassa taloudessa jäänyt sivuun. Hänen avainsanojaan ovat uusi ajattelu, kokeileva yhteiskunta ja monikulttuurisuus. Hän puhuu luovasta kasvusta, jonka edellytyksenä on salliva ja kokeileva ilmapiiri. Taiteella on tässä hänen mukaansa ratkaiseva merkitys.

Ensi kevään eduskuntavaalien teemoja ovat varmuudella valtiontalous, verotus sekä terveyspalvelujen ja vanhustenhuollon taso. Yleisesti ennustetaan, että myös suhtautuminen maahanmuuttoon tulee olemaan osalle äänestäjistä se peruste, jolla puolue ja ehdokas valitaan.

Mutta miten taide ja kulttuuri saataisiin nousemaan vaaliteemaksi näiden rinnalle? Miten kasvava joukko äänestäjiä saataisiin ottamaan valintaperusteeksi sen, miten ehdokas suhtautuu taiteilijoihin? Miten taidetta koskevia kysymyksiä saataisiin mukaan vaalikoneisiin?

Tässä on iso haaste taiteilijoille ja heidän järjestöilleen. Suomalaisessa henkilövaaliin perustuvassa järjestelmässä tunnetut taiteilijat ovat puolueille otollisia ehdokkaita. Nyt kun ehdokasasettelu on vielä käynnisssä, on syytä kannustaa taiteilijoita suostumaan ja jopa tarjoutumaan ehdokkaiksi eri puolueisiin laidasta laitaan.

Vaaliteemoissa ja poliittisella kartalla on vuosikymmenien ajan näkynyt jako työntekijöihin ja työnantajiin, palkansaajiin ja yrittäjiin. Useimmat taiteilijat ovat olleet freelancereina tämän perusjaon ulkopuolella. Heidän ongelmansa on kuitenkin sysätty syrjään sillä perusteella, että kyseessä on pieni poikkeava ryhmä. Cronberg toteaa tämän selvityksessään ja sanoo, että vakituinen ja pitkäaikainen työsuhde, joka määrittää työttömyysturvan, eläke-edut ja verotuksen, on tulevaisuudessa utopiaa.

Cronbergin ehdotuksen mukaisesti taiteilijat kannattaisi ottaa työmarkkinoidemme kaipaamien uudistusten kokeilulaboratorioksi, koska he ovat itsensä työllistävien tulevaisuuden ammattien etujoukko. Tämän ehdotuksen soisi päätyvän tulevaan hallitusohjelmaan riippumatta siitä, ketkä hallituksen muodostavat. Toki samaan hengenvetoon on sanottava, että jos taiteilijat valitaan koekaniineiksi, heidät itsensä on otettava mukaan kokeilun yksityiskohtia muokkaamaan.  

Jos taiteentekeminen ei kannata sen vuoksi, että taiteesta saatava pienikin tulo heikentää sosiaalietuja tai johtaa veroloukkuun, jotain on pahasti pielessä. On se hölmöä, että työtön säveltäjä ei saa säveltää.

Martti Heikkilä

martti.heikkila@elvisry.fi