Norjan Grammy-palkittu (vuoden sanoittaja 2008) Jeff ja Pyros Recordsin presidentti
herra X viettävät maagista yötä Laulujen talossa.

Muutamia poimintoja X:n ”surrealistiselta” Teksasin retkeltä toukokuulta, herran vuonna 2011.

1. Herttoniemi – Austin

Maanantai yö. X on saapunut Laulujen talolle. Hän istuu pittoreskin puutalon patiolla ja polttaa tupakkaa. Takana on 25 tuntia valvomista, lennot: Helsinki – Chigago – Austin. Pitkä päivä, kahdeksan tunnin aikaerosta johtuen. Aamupäivällä X oli vienyt poikansa eskariin, hakenut kotoaan matkabagaasinsa ja lähtenyt kohti Teksasia. Nyt hän on Fairmountin satavuotisten mystisten puiden suojeluksessa. On teksasilaisittain kylmä. Mittarin lukema painunut alle 10 C.

X on talossa yksin. Hän kurkkaa ikkunasta sisään hiljaiseen taloon. Olohuoneen katossa on pysähtynyt propelli, seinillä kitaroita ja nurkassa piano.

– Siellä ne odottaa uusia lauluja, X hymähtää ja alkaa silmäillä tulevien kahden viikon ohjelmaansa. Luvassa olisi co-writing-sessioita paikallisten lauluntekijöiden kanssa, sekä muutama esiintyminen.

2. Tämä vanha talo

Keskiviikko. X on kierrellyt iltapäivän lännenkaupunkia talon autotallista löytyneellä maastopyörällä. Hän on ollut maisemissa 20 vuotta aiemmin (South by South West Fest 1991). Ja kummitusretken tunnelmia viilentääkseen pulahtanut talon läheisellä yleisellä poolilla.

Austinin kuuma ilta pimenee. Talon kello lyö seitsemän. Oveen koputetaan. Ja sisään lampsii kitaroineen X:n ensimmäinen kirjoituskumppani, parikymppinen Brett Randell. ”Jään särkemiseksi” he esittävät toisilleen kappaleensa. Sitten kietaisevat kahvit naamareihinsa ja käyvät toimeen. X on aamupäivällä ideoinut kolmen soinnun swing-kierron, sekä mahdollisen laulun aiheen ”vedestä ja leivästä”.

Työn tuoksinassa X muistelee vanhaa gospel -hittiä: This Ole House (Stuart Hamblen, 1954). Biisi oli tullut hänelle tutuksi 1981. Kun englantilaispoprokkari Shaking Stevens (s.1948) oli vallannut sen levyversiollaan brittilistan ykköspaikan kolmeksi viikoksi! Laulussa ”kertoja” on valmis luopumaan ”sielunsa” vanhasta talosta (ruumiistaan) ja ollen näin valmis tapaamaan ”pyhimykset” – eli kuolemaan ja menemään taivaaseen. Laulun oli, tekijänsä mukaan, synnyttänyt kokemus metsästysretkeltä, jolla hän ja hänen ystävänsä näyttelijä John Wayne (1907-79) olivat löytäneet hylätyn talon ja sen kuolleen asukin.

– Sieluntalo on tyhjillään, siellä eletään vain vedellä ja leivällä, kunnes ”jääkaapin täyttäjä” tulee, X virnistää tyytyväisenä, kun Bread & Water -laulun ensiversio on tallennettu videolle.

3. Jokainen tarvitsee ystävän

Sunnuntaiyö. Täysikuu liukuu taivaalla. Ja kehiin saapuu 26 vuotta Norjassa asunut jenkki Jeff Wasserman (s. 1954). Jeff säätää ensitöikseen talon ilmastoinnin. X ei rakkinetta ole edes laittanut päälle, koska ei ole tuntenut tarvetta. Pian propellit pyörivät huoneiden katoissa hurjina ja koko talo on X:stä kuin jääkaappi. 

– Now, it’s nice!, Jeff hymyilee.

Miehet naukuvat yössä laulunsa. Jeff kertoo kirjoittaneensa, nyt yhden miehen versiona esittämänsä, Everybody Needs A Friend:in (Wasserman/Elg 1987) viikinkimaan softrock -ylpeydelle Dance with a Stranger:ille (josta X ei ole kuunaan kuullutkaan). Ja että kappale on Norjassa ”popklassikko”. Sen sisältänyt albumi oli näet myynyt siellä julkaisuvuonnaan 1988 125.000 kappaletta. Metka anekdootti, X hymisee mielessään, jo vuosilukunsa takia. Sillä samaisena vuonna hän oli tehnyt yhtyeineen ensialbuminsa. Joka oli myynyt ilmestyessään 7.000 kpl. Ja sittemmin tuon yhtyeen menestys oli siivittänyt hänet Austinin SXSW -festivaaleille.

Molemmilla miehillä on mukanaan uudet albuminsa. Jeff on levyttänyt kokoelman muille artisteille aiemmin tekemiään kappaleita. X:llä on pussissaan tuoreempia tuliaisia.

Cd:iden vaihtoriitti suoritetaan. Ja tarinoita yössä riittää.

– Mikä onni saada tuollainen kämppis!, X riemuitsee.

4. Kaupunki taskussa

1. perjantai.

– Kaksi viikkoa on sit kohta lusittu, X nauraa, – ja biisejä tursuaa korvista.

On X:n viimeinen päivä Laulujen talossa ja edessä vika lauluntekosessio. Hän epäilee mahtaako hänellä olla mitään annettavaa jäljellä. Olokin on hutera, sillä edellisilta oli venähtänyt House of Songs -klubin esiintymisen jälkifiiliksissä.

Pian selviää ettei X:llä ole hätää. Sessiokumppani Lisa Richards on vänkä hahmo: X:n ikäluokkaa, alunperin Australiasta ja plakkarissaan 15 vuotta biisinteko-opetusta. Austiniin hän oli tullut 90-luvun alussa esiintymään SXSW -festiin, tavannut tulevan miehensä ja jäänyt sille tielle. Kuinkas muuten.

X ehdottaa että he tekisivät jäähyväislaulun. Lisa komppaa ajatusta ja pyytää X:ää kertomaan kokemuksistaan Austinissa. X tarinoi näkemistään oudoista eläimistä, linnuista ja tietty Talosta. Kuinka hän jättää sen taakseen hiukan kaihomielisenä, mutta inspiroituneena. Lisa kirjaa ja järjestää mielikuvista montaasia.

– Ainakin mainio terapiasessio!, X hihkuu.

Tekstin valmistuttua, he alkavat jammata kitaroin A:sta, koska X:llä on soinnusta, Jeffin jo hehkuttama, rytminen riffi. Lisa alkaa laulaa, rakentaa melodiaa.

Hyvästeistä kaupungille syntyy osaavien kätilöiden käsissä laulu kitkattomasti. Se sisältää paljon tunnetta, ollen silti ”viileä” – kuten Austin: Sweet, Ossam and Cool!

Kommentoi tai lähetä terkkuja Herra X:lle pyrosrecords@gmail.com

Teksti ja kuva: Jussi Sydänmäki

---

Herra X