Helsingin Vallilassa lapsuutensa viettänyt Chrisse harrasti kirjoittamista pienestä asti ja laulutekstejä syntyi pöytälaatikkoon omaksi ja vähän kavereidenkin iloksi. Koulujen jälkeen Chrisse sai töitä Yleisradiosta ulkolähettinä ja eteni PTS-osastolle tutkimussihteeriksi. Hän myös opiskeli radio- ja TV-toimittajaksi.

Chrisse Johanssonin sanoittajauralle tärkeän alkusysäyksen antoi Veikko Laiho. Taiteilijanimellä Oliver esiintynyt Laiho teki radion kantanauhaa Elviksen vanhoista biiseistä ja pyysi Chrisseltä siihen käännöstekstejä. Sovittaja Seppo Rannikko vei tekstit EMIn toimitusjohtaja Reino Bäckmanille ja sitä myötä Chrisse sai ensimmäisen tilaustyönsä. Kyseessä oli Irina Milanin single Hei pikkuinen (Let the music start, säv. & san. Guy Fletcher) vuonna 1969.

Naissanottajia ei Suomen musiikkimaailmassa vielä kovin montaa tunnettu.

– Tuula Valkama oli vielä jonkun verran kehissä ja tutustuttiinkin, mutta ei meillä paljon yhteistä aikaa tekemisen suhteen ehtinyt olla.

Chrissen sanoitustuotanto painottui aluksi valtaosin suomenkielisiin versioihin, koska tuohon aikaan suurin osa levytettävistä kappaleista tuli ulkomailta. Chrisse ei puhuisi kuitenkaan pelkästään ”käännösteksteistä”, vaan hänestä oikeampi ilmaisu olisi ”ulkomaista alkuperää olevaan sävellykseen tehty suomenkielinen teksti”.

– Ei silloin mistään saanut mitään raakakäännöksiä. Jos oli tarkoitus todella kääntää teksti, niin se oli yleensä tekstittäjän omasta kielitaidosta kiinni, ainakin mun kohdallani.

Stadin gimma Chrisse on periaatteessa suomenruotsalaisesta perheestä, mutta pitää itseään suomenkielisenä ja on käynyt koulunsa suomeksi. Lievä kaksikielisyys on kuitenkin saanut kiinnostumaan vieraista kielistä. Hän on opiskellut koulukielten lisäksi mm. ranskaa, italiaa, kreikkaa, serbokroatiaa… ja tietysti myös espanjaa!

Pitkään jatkunut yhteistyö Lea Lavenin kanssa alkoi Lean debyyttisinglestä Ma che freddo fa (säv. Claudio Mattone, san. Franco Migliacci) eli suomenkieliseltä nimeltään Se on elämää vuonna 1969. Itse teosten lisäksi myös levytaustat saattoivat usein tulla ulkomailta. Leankin ensimmäisellä singlellä molempien puolien taustat ovat ruotsalaista tekoa.

– Eikä siinä hirveen paljon kysytty, istuuko se artistin sävellajiin, vaan siinä kysyttiin vain, että pystyykö se laulamaan! Se oli sitä aikaa ja suhteellisen edullista tuotantoa.

Musiikkiala vei mukanaan

Keväällä 1970 Chrisse siirtyi Yleisradiosta levy-yhtiö EMIin PR-hommiin. Chrisse laati tiedotteita ja tarjosi artisteja ja lauluja eri ohjelmiin. Vaikka kanavia ja yhtiöitä oli aika vähän, niin soittolistoja ei tunnettu ja lobattavia musiikkitoimittajia oli enemmän kuin tänä päivänä musiikkipäälliköitä.

– Lista [-ohjelma] oli kyllä radiossa ja hyvin suosittu olikin. Mun mielestä se toimi sikäli hyvin, että annettiin tilaa ihan rehelliselle kevyelle musiikille. Iskelmä ei noina aikoina ollut mikään kirosana. Se, toimiko Lista itsessään rehellisesti, saattaa jakaa mielipiteitä kuten tämänkaltaiset jutut lähes aina.

Päätyönsä ohessa Chrisse sai enemmän tilaisuuksia tehdä tekstejä eturivin laulajille ja menestykset poikivat uusia tilauksia.

– Mullahan oli hirveä mäihä siinä mielessä, että sain alun alkaen tehdä duuneja ja tekstejä erittäin tasokkaiden artistien kanssa. Siitä osaan kyllä olla edelleen kiitollinen.

Esimerkiksi Katri Helenaan Chrisse tutustui tehdessään Valto Laitisen sävelmään tekstin Kai laulaa saan (C’est tout une musique, san. Marc Bonnard). Edesmenneelle Tapio Heinoselle puolestaan Chrisse sanoitti mm. Gilbert Becaud’n tuotantoa.

– Niitä voi sanoa käännösteksteiksi. Siihen aikaan klaarasin vielä ranskan sen verran hyvin, että kääntäminenkin onnistui. Tapsa on yksi niistä alan ihmisistä, jonka kanssa mulla on ollut oikein kiva ja lämmin ystävyyssuhde.

Sammy ja Kisu

Babitzinien musikaalinen perhe on Chrisselle tuttu jo lapsuudesta asti: he asuivat Maunulassa vierekkäisissä rapuissa kaupungin vuokratalossa. Varsinaisesti Chrisse aloitteli musiikkialalla jo The Creatures -bändin ”taustavoimana”.

– Mehän oltiin ihan kakaroita, kun ruvettiin sähläämään. Minäkin myin bändille joitakin keikkoja kotoani, salaa äidiltäni…

Vuonna 1972 Sammy Babitzin pääsi levyttämään ensimmäistä albumiaan EMIlle ja sai tuottajakseen Chrissen. Sammy sai viime tingassa idean osallistua Syksyn Säveleen ja Chrisse lähetti hänet Kari Kuuvan luokse kyselemään sopivaa laulua. Daa-da daa-da löytyi ja valmistui suuren innostuksen vallassa juuri ja juuri ennen määräaikaa, mutta EMIlle Sammyn Syksyn Sävel -ehdokas ei ollut kovin tärkeä tuotanto. Chrisse on varma, että biisi olisi jäänyt tekemättä kilpailua varten, jos Raimo Henriksson olisi saanut ratkaista. Chrisse piti kuitenkin päänsä ja loppu on historiaa…

– Se oli vielä niin, että olin laulattamassa jengiä aamusta alkaen niin, että joskus kai kolmen kieppeillä yöllä aloin laulattaa Sammya, se oli viimeisenä. Sitten kävi vielä niin hyvä mäihä, että äänittäjä tiesi kertoa Kuuvan olevan itse C-studiossa… Piti saada meteliä meidän biisiin ja kun studiossa ei enää äänittäjän, Sammyn ja mun lisäks ollut ketään saati sitten kuoroa, me haettiin Kari mukaan ja mekkala oli taattu. Kaikki se ylimääräinen kailotus siinä biisissä siirtyi levylle ja mulle tulee edelleen hyvä fiilis kun sitä kelaan.

Vapun alla 1973 Sammy kävi pyytämässä myös Chrisseä mukaan kohtalokkaalle reissulle uudella Alfa-Romeollaan, mutta Chrisse olikin lähdössä viikon matkalle Torremolinosiin. Tieto seuraavan päivän kuolonkolarista ei saavuttanut Espanjaa.

– Sitten kun lensin Suomeen, ihmettelin mitä mun äiti ja EMIn keskus tekee mua vastassa. No, se selvisi aika pian. Kun tulin sieltä ulos niin, hautajaisiin oli aikaa pari tuntia. Ensin mä pyörryin siellä kentällä sinne jonnekin ovien väliin ja sitten taksilla Konalaan. Mutsi oli duunannu kaikki mustat vaatteet valmiiksi mulle. Ei muuta kuin niihin ja taksilla hautausmaalle… Se oli jotain niin uskomattoman kamalaa ja se ihmistunku oli niin käsittämätön ettei sitä pysty edes selittämään. Ja jäi siitä joksikin aikaa sellainen kammo, että aina kun palasin jostain Suomeen niin pelkäsin älyttömästi että joku olisi mua yllättäen vastassa.

Kisun (Kristian Jernström) soolouralle merkittävän potkun antoi katalonialaistrio Santabárbaran hitti Uneen aika vaipuu (Charly, säv. Enric Milian ja Mario Balaguer san. Rafael Gil). Sen suomenkielinen teksti oli Chrissen surutyötä Sammyn muistoksi.

– No, se nyt vaan syntyi ja kyllähän Kissa mut ja mun juttuni tuntee.

Myöhempikin Kisun hitti löytyi samalta yhtyeeltä: ¿Dónde están tus ojos negros? (Bring these flowers to my lady, säv. Dave Mac Ronald san. Dave Mac Ronald/R. Dunhills/Ray Girardo) on ”onomatopoeettisten” versioiden parhaimmistoa eli Onnestain on puolet sinun. Kisu kilpaili vuonna 1974 myös euroviisukarsinnassa ja Syksyn Sävelessä Chrissen tekstein.

Eräs suuri onnenpotku oli myös ABBAlle toiseksi jääneen Gigliola Cinquettin esittämä Italian euroviisu Sì, joka Chrissen onnistui napata ja tuottaa Lea Lavenille nimellä Niin.

– Siinä vaiheessa lafkassa elettiin jokseenkin tiukkoja aikoja ja tämänkin biisin levytys onnistui, kun sain hankittua siihen edullisesti ulkomailta valmiin taustan. Sinkku syntyi tuota pikaa ja toisellekin puolelle sain hankittua ulkomailta taustan – se toinen puoli oli Tumma nainen (Dark Lady, säv. & san. John Durrill, suom. san. Pertti Reponen). Harvinaisen halpaa ja jokseenkin riskitöntä tuotantoa.

Samoilta italialaisilta tekijöiltä löytyi myös Gigliolan vanhempi hitti Vasten auringon siltaa (Alle porte del sole), josta puolestaan Katri Helena sai suuren hitin.

Freelanceriksi

EMI-aikana Chrisse bongaili uusia kappaleita lähinnä kuuntelemalla muiden maiden EMIen lähettämiä promolevyjä. Varsinkin Hollannista löytyi monia Suomessakin menestyneitä sävelmiä. Kun 1975, kuumimpaan Finnhits-aikaan, hän siirtyi tuotantopäälliköksi kotimaiselle Scandialle, niin coverbiisejä piti alkaa itse etsiä eri lähteistä. Muuten melko itseoppinut Chrisse kiittelee Jaakko Saloa sparrauksesta.

– Jakke oli aika pahuksen tarkka tekstien suhteen, se oli oikein tätä vanhaa liittoa. Antoi hyvää kritiikkiä, palautetta laidasta laitaan ilman kiertelyjä ja kaarteluja. Reilu kaveri.

Scandian aikaan osuivat mm. Syksyn Sävel -kakkossijan napannut Syysunelma, Kesän lapsi ja Etsin kunnes löydän sun (Markku Aro/Finnlevy), alun perin lähes sanoittamattomia kappaleita molemmat, tosin jälkimmäisen otsikkoon Chrisse sai foneettisen idean Joe Dassinin ranskalaisesta versiosta Et si tu n’existais pas (ransk. san. Pierre Delanoë ja Claude Lemesle). Menestysten myötä Chrissen oli mahdollista jättäytyä freelanceriksi.

Jamppa Tuominen ja Juhamatti löytyivät Apu-lehden järjestämästä Iskelmähaavi-kilpailusta, jossa Chrisse oli tuomarina. Heidän albumiensa myötä Chrisse alkoi tehdä tuottajahommia CBS:lle, joka muutenkin kasvatti kotimaista tuotantoaan merkittävästi.

Tärkeimpiä säveltäjä- ja sovittajakumppaneita Chrisselle ovat olleet mm. Veikko Samuli, jonka kanssa yhteistyö on jatkunut jo vuodesta 1972, Esko Koivumies, Jukka Kuoppamäki, edesmennyt Jukka Koivisto ja Hannu Takala, jonka kanssa 80-luvulla alkanut yhteistyö jatkuu edelleen tiiviinä. Coverbiisien tehtailemisen vähennyttyä Chrissen tekstien tyylikirjokin alkoi laventua merkittävästi ja huumoria alkoi tulla mukaan: R-A-K-A-S, Tule kanssani kylpyyn, No, justiinsa juu… Vuonna 1979 syntyi myös lastenlevy Popsi, popsi porkkanaa.

– Sen jälkeen, kun mä aloin tehdä tekstin ensin, mä taisin riehaantua niin tästä uudesta raamittomasta vapaudesta että alkoi syntyä vähän toisenlaisiakin tekstejä…vähemmän sellaista entismallista tekstiä.

Esitysten ilmoittaminen kuntoon!

Chrisse oli Elvisin johtokunnassa kauden 1979–1981, jolloin taistelu musiikinlajien välillä oli vielä kiivasta Teostossa. Suomalaisen musiikin vaatimaton menestys verrattuna vaikka ruotsalaisiin johtuu hänestä ennen muuta populaarimusiikin arvostuksen puutteesta.

– Se on sääli, sillä kyllä Suomessakin on erinomaisia ja lahjakkaita tekijöitä. Onneksi ajat ovat muuttuneet sillä tavalla, että kevyttäkin musiikkia osataan jo vähän arvostaa. Täällä Espanjassa arvostus on tosin ihan toista tasoa. Kevyen musiikin tekijätkin noteerataan korkealle. No joo, tässä kai pitäis määritellä mitä kevyellä musiikilla tarkoitetaan kun nykyisin kaikki karsinoidaan niin tiukkapipoisesti.

Yhtenä suomalaisten syntinä Chrisse pitää myös pieniä ja klikkiintyneitä piirejä, jonka vuoksi hänkin on turvautunut välillä salanimiin. Hän myös ihmettelee, miksei Suomessa ole siinä määrin puhtaasti kotimaista musiikkia soittavia radiokanavia kuin Espanjassa.

Chrisse on turhautunut Teoston toimintaan puuttuvien esitysilmoitusten valvonnan suhteen. Monet eturivin artistitkin jättävät edelleen kaikki ilmoitukset tekemättä ja reklamointi ei ole useinkaan kovin palkitsevaa eikä tuloksellista, ja ikävän tyypin mainekin heittyy herkästi harteille.

– Jos joku nimismies saa ripustaa kuivumaan otetut ajokortit julkisesti nähtävillä olevalle pyykkinarulle niin miksei esim. Teostoryssa voisi julkaista häpeälistaa niistä artisteista jotka laiminlyövät esitysilmoituksensa? Sori vaan, saattaa kuulostaa kornilta.

– Tekijät itse voisivat sitten päättää antavatko hengentuotteitaan näille lauluvarkaille. Olettaisin että tällaisella menettelyllä olisi edes jonkinlaista merkitystä. Harvempi esiintyjä kai sentään tahtoisi nimensä siihen listaan missä nimitys on Pee Askiainen. Mutta ensiarvoisen tärkeää tässäkin asiassa on tietysti se, että esiintyjät ovat tietoisia velvollisuuksistaan ja tietoisia siitä, mitä esim. esitysilmoitusten laiminlyönti tekijöille käytännössä merkitsee. Tietämättömyyttäkin on edelleen liikkeellä, mutta nythän Teosto on asiasta kampanjoinut yhdessä Elvisin kanssa ja siitä isot plussat!

Koti Euroopan toisella laidalla

1980-luvun lopussa Chrisse tuotti joitakin julkaisuja myös oman yhtiönsä CAJ Musicin kautta (mm. Eija-Riitta Kantolan debyyttialbumi, Mistral, Jukka Koivisto ja Hariolax) ja sen ohessa 1990-luvun alussa hän piipahti myös Polarvoxin yksikönjohtajana ja tuotti sinne mm. Lea Lavenin ja Anita Hirvosen albumit.

Chrisse ja Titta Kerttula talvehtivat ensin huikean rahtilaivamatkan päätteeksi Malesiassa 1993 ja seuraavan talven Italiassa ennen asettumistaan Espanjan Aurinkorannikolle 1995. Suomessa heidän tulee harvoin vierailtua: ystävät ja sukulaiset käyvät Espanjassa.

Joku vuosi sitten Chrisse oli tehnyt ulkosuomalaisen Suomi-kaipuusta tekstin Suomi sydämessä, jonka Veikko Samuli sävelsi. Espanjassa asuva laulaja Marja-Liisa Kuosmanen innostui kappaleesta ja häntä pyydettiin Siirtolaisinstituutin Turussa 2011 järjestämään tapahtumaan, jonka otsikko oli sattumalta Suomi sydämessä. Kappale ei joitain paikallisradioita lukuun ottamatta ole vielä Suomessa pahemmin levinnyt, mutta Aurinkorannikon suomalaisten itsenäisyyspäivän juhliin se näyttäisi olevan muodostumassa pakolliseksi numeroksi.

Tekstejä syntyy edelleen: uutta materiaalia on syntynyt mm. Matille ja Tepolle ja ensi vuonna on luvassa levyllinen Markku Kopiston Chrissen teksteihin säveltämiä lastenlauluja, kuulemma samassa hengessä kuin aikansa suurmenestys Popsi, popsi porkkanaa.

---