Iisa Pykäri ei odottele inspiraatiota

Iisa Pykäri Haastattelu

Iisa Pykäri ei odottele inspiraatiota

"Kirjoitan laulut sillä aikaa kun lapset ovat päiväkodissa. Enkä muuten aja Pelagolla."

Café Stoan sohvaan istuu iloinen nainen.

”On kyllä hyvä fiilis. Tää postjulkaisuaika on palkitsevaa. Enää ei tarvitse odottaa ja jännittää, nyt kierretään keikoilla ja tavataan kuulijoita. Ollaan asian äärellä.”

Iisa (Pykäri, os. Pajula, s.1979) on pari kuukautta aikaisemmin julkaissut toisen sooloalbuminsa Kukaan ei oo kenenkään (Johanna Kustannus). Debyyttisoolo Iisa (Johanna Kustannus) ilmestyi edellisenä vuonna.
”Kun pää aukesi, materiaalia tuli nopeasti ja paljon. Nyt ei ole samanlaista kiirettä, vaan voi rauhassa keskittyä keikkailuun ja tekstien kirjoittamiseen muille.”

Iisa tunnetaan kuulaan indiepopin esittäjänä ja pieniin tuokiokuviin nojaavien tekstien kirjoittajana, joka parhaillaankin työstää sanoituksia useille eturivin naisartisteille. Iisan sanoituksia ovat levyttäneet mm. Kaija Koo, Paula Koivuniemi, Janna ja Laura Närhi.

MUTTA MITEN KAIKKI ALKOI?

”Vahingossa oikeastaan”, muistelee Iisa.

Ei hän ollut ajatellut laulajan uraa. Hän näki tulevaisuudessa itsensä tiedottajana, ja tunsi lähinnä kauhua, kun ensimmäistä kertaa nousi lavalle puolisonsa Mikko Pykärin luotsaaman elektropopyhtye Reginan laulajana.

Iisalla oli kyllä ollut laulamiseen liittyviä haaveita ja kuorotaustaa, mutta sen kummemmin hän ei ollut musiikkiasioita edistänyt. Hän oli opiskellut Torniossa medianomiksi ja valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan yhteisöviestintä. Tulevan aviomiehensä hän tapasi Tampereella vähän sen jälkeen, kun oli lopettanut työharjoittelunsa Poliisi TV:ssä. Pariskunta julkaisi kappaleitaan ensin netissä, minkä jälkeen indiepiirit kiinnostuivat ja keikkapyyntöjä alkoi tulla. Keikkoja ajatellen duo värväsi mukaan rumpali Mikko Rissasen. Vuosi oli 2004. Sitten kuviot veivätkin mennessään.
”Kaikki vain tapahtui, tosi sutjakkaasti. Onnekkaasti osuttiin hyvään gäppiin Suomen musailmastossa ja mahdollisuuksia tuli eteen.”

Yhtyeellä oli alusta asti oma vankka kannattajakuntansa ja keikkayleisöt yliopistokaupungeissa. Albumit Katso maisemaa (Next Best Thing 2005), Oi miten suuria voimia (Next Best Thing 2007), Puutarhatrilogia (Johanna Kustannus 2009) ja Soita mulle (Johanna Kustannus 2011) saivat kiitosta.
”Me saatiin toteuttaa omaa juttuamme suojatusti, mikä oli tosi hienoa. Mutta se täytyy sanoa, että vaikka kaikki alkoi helpon tuntuisesti, olen alusta asti ollut tosissani.”

NELJÄN ALBUMIN JÄLKEEN Regina siirtyi tauolle sekä lapsiteknisistä syistä että visioiden vetäessä uusiin suuntiin.
”Meillä on mieltymyksemme. Mikko on polveilevampi ja proggressiivisempi, itse pidän pelkistetymmistä jutuista. Ja olenhan mä tämmöinen tunnekieriskelijä.”

Yhtyeessä Mikko oli säveltänyt ja tuottanut, Iisa kirjoittanut tekstit. Mutta kumpikaan ei ollut halunnut henkilöityä kappaleisiin liian suoraan.
”Mulla oli koko ajan ollut pieni etäisyys esitettävään materiaaliin, ja aloin kaivata suorempaa läsnäoloa. Nyt voin kirjoittaa ihan mitä haluan.”

YHTEISTYÖ ON JATKUNUT myös soololevyillä. Mikko toimii yhä tuottajana.
”Onhan se luonnollista. Ollaan tunnettu niin kauan ja osataan lukea toisiamme. Kaikenlainen egoilu on myös jäänyt pois, ja tekeminen on tosi arkipäiväistä.”

Ei kuitenkaan liian.
”Me usein laitetaan työasiat toisillemme sähköpostitse niin ei tarvitse niitä siinä ruokapöydässä sitten puida”, Iisa nauraa.

Yhteistyön jatkuminen on tuonut Iisalle myös uskottavuusongelmia, tai siltä hänestä ainakin on välillä tuntunut.
”Vähän olen aistinut suhtautumista pohjalta mitähän se Pykärin pariskunta nyt on yhdessä puuhaillut. Tietenkin Mikon kädenjälki on tunnistettava ja kuuluu musiikissa. Mutta hei, muillakin on tuottajia! Tuotanto on kuitenkin alisteinen biiseilleni, jotka olen tehnyt itse.”

IISAA HÄIRITSEE se, että yhtäläisyyksiä nähdään enemmän kuin niitä todellisuudessa on.
”Musiikkini lokeroidaan helposti samankaltaiseksi syntikkapopiksi kuin Regina aluksi oli. Välillä on ollut fiilis, että sisältöön syventyminen on jäänyt vähemmälle, kun on keskitytty soundimaailmaan ja etenkin laulutapaan.”

Asiat eivät myöskään ole tulleet ilmaiseksi, vaikka uraa onkin saanut luoda onnellisten tähtien alla.
”Olen tuskaillut perusarjessani toimeentulon ja muiden arkisten säätöjen keskellä niin kuin muutkin. Eivätkä ne biisit ihan itsestään synny.”

Musiikkia Iisa tekee kotona ja pääasiassa silloin, kun lapset ovat päiväkodissa. Kappaleiden alkusysäyksenä saattaa olla mikä tahansa, niin jokin tunnetila kuin vaikka jokin rytmi.
”Teen kappaleet suoraan musasoftaan. Hoilotan ja leikittelen eri vaihtoehdoilla. Olen säveltäjänä vielä sen verran alussa, ettei mulle ole ehtinyt kehittyä mitään tiettyjä rutiineja tai maneereja. Biisintekoni on hyvin intuitiivista.”

AIKOINAAN Iisa soitti pianoa ja kävi musiikinteoriassa, mutta hänen lähestymistapansa musiikkiin ei ole klassinen tai akateeminen.
”En edes osaisi säestää itseäni. Olisihan se mahtavaa soittaa vaikka kitaraa, mutta en ole jaksanut opetella, heh. Midipohjalta mennään.”

Vielä ensimmäisellä levyllä Iisa teki kappaleista kolme yhdessä Mikon kanssa, mutta huomasi heti vanhat tavat.
”Vaistomaisesti otin ikään kuin askelen taaksepäin. Uudella levyllä oli selvää, että teen kappaleet itse. Mikko tuli mukaan kuvioon vasta sitten kun olin demottanut biisit.”

SOOLOJAAN VERTAILLESSAAN Iisa näkee niissä paljon eroja.
”Eka levy on pirstaleisempi. Sen tekeminen oli vähän sellaista löytöretkeilyä. Jälkikäteen näen levyssä myös jonkinlaisen suojakuoren, siitä huolimatta, että pyrin tekemään henkilökohtaisempia tekstejä kuin Reginassa.”

Asiaan vaikutti pitkälti käytännön elämä.
”Se oli aikaa kun lapset oli vielä kotona ja jokainen vessassa käynti piti konsultoida noin kahden ihmisen kanssa. Siinä sitä päiväunien välissä sitten demotteli. Tuli myös flirttailtua jaksamisen rajojen kanssa. Palo musiikin tekemiseen on ollut koko ajan niin vahva.”

Silloinkin, kun aikaa ei oikein olisi ollut. Toisen levyn aikoihin tilanne oli jo toinen. Lapset olivat päiväkodissa ja oma työrauha toista luokkaa. Mielentilakin oli toinen.
”Meditaation myötä olen löytänyt ajatteluuni uudenlaista lempeyttä ja hyväksyntää.”

KUKAAN EI OO KENENKÄÄN -albumia Iisa kuvailee edeltäjäänsä selkeämmin teemalevyksi. Hän on antanut sille alaotsikon Rakkaus 360°.
”Tekstit ovat aika paljasta tilitystä, mutta ilman tarvetta ymmärtää kaikkea tai selittää puhki. Rakkautta käsitellään tavalla tai toisella kaikissa teksteissä. Niissä näkyy monia omia keloja, myös luettuja, kuultuja, niin kuin nyt teksteissä aina. Asioita katsotaan silmästä silmään, kuitenkin ilman sen suurempaa hyperventilointia.”

Käsi kädessä rakkauden kanssa levyllä kulkevat yksinäisyyden ja sivullisuuden teemat.
”Yksinolo on oleellinen osa persoonaani. Vaikka olen sosiaalinen, mussa on erakkopuoleni. Yksinolo on mulle hapenkaltainen asia, välttämätön hengissä pysymiselle.”

Toisaalta Iisa tiedostaa, että asian kanssa on oltava tarkka.
”Aina on vaara, että kuoppa alkaa vetää liikaa. Mulla on onneksi tiivis tyttöystäväporukka, joka pitää huolen siitä, ettei pääse luisumaan liian syvälle.”

Yksin olemiseen liittyvät pohdinnat ovat osa itsetutkiskelua, jota Iisa kertoo harrastaneensa viime aikoina paljon.
”Olen saanut monenlaisia oivalluksia. Olen esimerkiksi joutunut myöntämään itselleni, etten olekaan kaikissa asioissa niin suvaitsevainen, rento ja avoin kuin olen ajatellut. Olen saanut itseni kiinni mustavalkoisuudesta. Tekee hyvää ravistella itseään ja omia mielikuviaan siitä, mikä on.”

Ravistella haluaisi joskus myös muiden mielikuvia.
”Ihan en itseäni julkisesta kuvastani tunnista. Esimerkiksi kaikki ne hipsteripuheet! Onneksi niitä on nykyään vähemmän. En ole missään vaiheessa väittänyt ajelevani jollain Pelagolla ja siemailevani erikoiskahveja siellä täällä.”

MEDIASSA Iisa on esiintynyt eteerisen virheettömänä, ja häneen on liitetty sellaisia sanoja kuin unelma ja enkeli. Tekisi mieli muistuttaa että minäkin hikoilen?
”Todellakin! Ylipäätään mua koskettavat naistaiteilijuuteen liittyvät kysymykset. Omasta tekemisestään saa pitää meteliä. Olen feministi, totta kai.”

Muuten Iisalla ei ole identiteettiongelmia.
”Mun tilannehan on tällä hetkellä ideaali. Vaikka en ole suuren yleisön artisti, mulla on kuitenkin aika vakiintunut oma asema. Keikkoja on juuri sopivasti ja musiikilleni sopivissa paikoissa, mikä on hyvän keikkamyyjän ansiota. Ainahan voisin olla isompi nimi, mutta se tarkoittaisi sitä, että joutuisin tinkimään jostain. Esimerkiksi keikkailemaan paikoissa, joissa en olisi kotonani.”

Soolouraansa käynnistäessään Iisan mielessä kävi, alettaisiinko häntä nyt puskea suuntaan, joka ei tuntuisi omalta.
”Minähän olin päätynyt isolle levy-yhtiölle, kun Johanna Kustannus, jolle Regina levytti, myytiin Universalille. Jonkin verran turbulenssia silloin oli. Mutta ei mua kohtaan esitetty ihmeempiä odotuksia ja sain pitää taiteellisen vapauteni. Mun musiikilla ei kilpailla klikkauksien määrässä, eikä onneksi tarvitsekaan.”

HERKULLINEN. Sillä sanalla Iisa kuvailee tämänhetkistä tilannettaan.
”On vapaa olo. Yhtään en vielä tiedä, mihin suuntaan seuraavan levyn kanssa lähden, ja se on ihanaa. Ainakin tietyt teemat tunnen ammentaneeni toistaiseksi loppuun. Tuntematon odottaa.”

Iisa aikoo ottaa omien laulujen kanssa kaikessa rauhassa, mutta muuten hän paiskii töitä.
”Omalla musallanihan en voisi elää, joten toisille sanoittaminen on toimeentulomielessä se juttu. Ja koska musabisnes on älyttömän epävarmaa ja koneiston rattaat pyörivät välillä hyvin hitaasti, on pieni hätäkin tuottaa materiaalia paljon koko ajan.”

Vielä Reginan aktiiviaikoina Iisa oli viestintäalan päivätöissä. Viitisen vuotta hän on keskittynyt pelkästään musiikkiin. Sanoituksia hän kirjoittaa tällä hetkellä HMC:n suojissa.
”Onneksi olen aika tehokas tyyppi, enkä jää odottelemaan. Ei tästä varmaan muuten mitään tulisi.”

KEIKKARINTAMALLA mielessä kajastelevat jo kesäfestarit, joita Iisa toivoo pääsevänsä kiertämään yhdessä bändinsä (Antti Hietala, Sanna Komi ja Anssi Rasmus) kanssa.

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2015

Selaa lehden artikkeleita