The House of Songs – Paluu Austiniin
Vuonna 2011 matkustin ensimmäistä kertaa Austiniin, Texasiin. Aluksi luulin, että pyörryttävä onnentunne johtui jetlagista. Mutta ei – olin rakastunut. Koko paikka vei mennessään ihanalla sykkeellään, musiikillaan ja tapahtumillaan.
Satuin Austiniin South by Southwestin aikoihin. Tutustuin aivan ihaniin ihmisiin, ja Barton Springs sekä 6th avenue lukemattomine keikkapaikkoineen tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Vannoin itselleni ja ystävilleni siellä, että joku kaunis päivä tulen takaisin.
Samoihin aikoihin olin vihdoin päättänyt, että nyt satsaan ihan täysillä omaan soolouraani ja omiin sävellyksiini. Palattuani Austinista tein vihdoinkin tarvittavat muutokset elämääni ja työkuvioihin, jotta minulla olisi enemmän aikaa luoda ja kirjoittaa. Rakensin vähitellen freelancerina uutta työskentelytapaa, jossa yhdistin uraani ääninäyttelijänä mm. dubbauksissa ja äänimainoksissa siihen, että minulla oli päivisin paljon vapaata aikaa säveltää ja työstää sanoituksiani.
Liityin Elvis ry:n jäseneksi ja kuulin, että sen kautta voi hakea The House of Songs vaihto-ohjelmaan Austiniin. Etsin pitkään oikeaa ajoitusta hakea ja vihdoinkin, 5 vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2016 hain – ja pääsin! Voitte kuvitella iloani kun sain tietää, että pääsen matkustamaan takaisin tähän rakkaaseen paikkaan.
Jo lentokentällä tuntui kuin olisin palannut kotiin. Kaupunki oli viidessä vuodessa kasvanut kovasti, mutta tunnelma oli sama. Välitön ja aito. Talo on viihtyisä ja kodikas, ja lukuisat soittimet kutsuvat säveltämään heti aamusta. Ensimmäiset päivät olin itsekseni talossa ja keskityin rutiinin luomiseen ja tekstien kirjoittamiseen. Työstimme myös etänä tuottajani kanssa Full Circle Rainbow -sinkkuani, ja samoihin aikoihin sain Suomesta tiedon, että se valittiin Helsinki Priden tunnuskappaleeksi. Lopullisen version kappaleesta kuulin THOSissa.
Seuraavaksi viikoksi minulle oli mietitty todella inspiroivia co-write-sessioita paikallisten muusikoiden kanssa. Ensimmäisenä paikalle saapui pirtsakka Betty Soo, jonka kaikki muusikot Austinissa vaikuttavat tuntevan. Löysimme samantien yhteisen sävelen, ja varsinkin sanoitus soljui saumattomasti ja toistemme lauseita viimeistellen. Betty Soo ehdotti, että tulisin mukaan hänen Cactus Cafén keikalleen samalla viikolla. Esitimme yhdessä setillisen minun kappaleitani sekä yhteisen kappaleemme Hidden by Lace.
Muusikot ovat Austinissa yhtä suurta perhettä ja kutsuvat ilomielin mukaan jamittelemaan ja esiintymään keikoilleen. Yleisö on todella kohteliasta ja kuuntelee keskittyneesti. Tuntui siltä, että tässä kaupungissa todella arvostetaan muusikoita ja säveltäjiä ja tuetaan heidän työtään – ei vaan henkisesti, vaan myös rahallisesti. Sisäänpääsylipun lisäksi keikkapaikoilla kiersi usein tippikulho, johon yleisö sai lahjoittaa rahaa artisteille, joista piti erityisen paljon.
Kävimme Betty Soon kanssa myös katsomassa muita keikkoja sillä viikolla, ja tutustuin taas mahtaviin paikallisiin muusikoihin. Muun muassa Ben Balmer ja Jeff Plankenhorn pysäyttivät upeilla sävellyksillään.
Jen Mulhern oli seuraava co-writekaverini. Hän on kiinnostava sellisti, joka käyttää loopperia keikoillaan todella luovasti. Työstimme kahta kirjoittamaani tekstiä niin, että Jen soitti selloa ja kappaletta sovitettiin lennosta. Jen inspiroi minua suuresti. Hänellä oli todella hauska ja luova tapa soittaa selloa.
Viimeisenä päivänä taloon asteli kitaristi Jon Sanchez, jonka kanssa myös jamittelimme. Saimme heti biisin aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan työstin talossa asuessani kahdeksaa uutta kappaletta. Osa niistä on tosiaan jo esitettykin livenä.
Tuntui haikealta lähteä talosta; niin paljon inspiraatiota ja iloa siellä asuminen toi minulle. Jäin vielä pariksi päiväksi valokuvaajaystäväni Mario Villedan luo asumaan, ja innostuimme ottamaan promokuviani. Matka oli monella tapaa todella antoisa, luovuutta herättävä ja sain paljon aikaiseksi. Suosittelen lämpimästi The House of Songs vaihto-ohjelmaa kaikille kiinnostuneille!
