Tekijälle kuuluu tekijänoikeuslain toisen pykälän nojalla laaja yksinoikeus määrätä teoksensa taloudellisesta hyödyntämisestä. Musiikin alalla tämä merkitsee muun muassa sitä, että tekijällä on valta päättää siitä, salliiko hän sävellysteoksen muuntelemisen, eli sovittamisen ja / tai kääntämisen. Tekijällä on siis päätäntävalta siihen, minkälaisia muunnelmia hänen teoksestaan tehdään. Mikäli teosta muunnellaan luvatta, tekijän taloudellista oikeutta loukataan.

Tekijänoikeusneuvosto on todennut lausunnoissaan, että muunnelman tekeminen ja sen saattaminen yleisön saataville edellyttää alkuperäisen tekijän lupaa. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että teoksen muuntelu voi tapahtua tekemällä teokseen lisäyksiä, poistamalla siitä osia tai tekemällä siihen tyylillisiä muutoksia.

Myös moraaliset oikeudet suojaavat alkuperäistä teosta: ”Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.” Näin todetaan tekijänoikeuslain kolmannen pykälän toisessa momentissa, jossa puhutaan teoksen muuntelusta.

Tekijänoikeuslain laatinut komitea on kirjannut mietintöönsä, että moraalisten oikeuksien loukkausta arvioitaessa tulee jossain määrin huomioida teoksen tekijän käsitys asiasta. Muunteluksi komitea katsoo teoksen ”törkeän laatuisen muuttamisen, vandalisoinnin, typistämisen ja muun sellaisen”. Ratkaisevaa on tekijän oma näkemys siitä, onko teoksen muuntelu hyväksyttävää. Huomionarvoista on myös se, että tekijänoikeuslain laatinut komitea katsoo lyhentämisen olevan teoksen muuntelua.

Tekijän lupa on oltava aina, kun teosta muunnellaan. Sävellyksen muunteluluvan (sovituslupa) myöntää säveltäjä, ja sanoituksen muunteluluvan (käännöslupa) sanoittaja. Jos kyseessä on yhteisteos (co-write), jossa säveltäminen ja sanoittaminen on kaikkien teoksen tekijöiden yhteistä erikseen osoittamatonta työtä, lupa pitää olla kaikilta tekijöiltä.

Alkuperäiset tekijät voivat päättää, että osan teoksen tuottamista tekijänoikeuskorvauksista saa muuntelija (sovittaja / kääntäjä). Silloin syntyy uusi teosversio, josta pitää tehdä teosilmoitus. Sen tekeminen on alkuperäisen tekijän tai tekijöiden vastuulla. Kannattaa muistaa, että myös sanoittaja voi antaa jako-osuuksia sovittajalle ja säveltäjä kääntäjälle.

Jos teos on kustannettu, kustannussopimuksella on saatettu siirtää kustantajalle oikeus myöntää muuntelulupa – joko yksin tai yhdessä tekijän kanssa. Tällöin kustantajalla on velvollisuus tehdä mahdollisen uuden version teosilmoitus.

Aku Toivonen
Toiminnanjohtaja
Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry

Lähteet:

• Tekijänoikeus – Kommentaari ja käsikirja (Harenko, Niiranen ja Tarkela, 2006) sivut 30, 34, 57, 668, 697.
• Immateriaalioikeus (Pirkko-Liisa Haarman, 2006) sivu 64.
• Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 2003:15 ja 2003:11.
• Ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin (Komiteamietintö 1953:5, sivu 49).
• Jakosääntö (Teosto.fi)