KUN Vesterinen yhtyeineen perustettiin, Teemu Jokinen halusi ison vastuun laulujen tekemisestä. Heti ensimmäisenä syntyi esikoisalbumin suurin hitti Kukaan ei koskaan. Aihe löytyi rantamökin laiturista ja teini-iän kauhukokemuksesta veden alla.

Teemu Jokinen kertoo säkeistöjen sävellyksen olleen muhimassa jo hänen edellisen bändinsä Sadetanssin aikana.

“SE oli takataskussa, kun kesällä 2006 Rymättylässä meidän suvun mökillä ryhdyin tätä biisiä tekemään. Tekstiin tuli ajatus liikaa riskejä ottavasta miehestä, joka ui liian kauas rannasta, ehkä humalassa.

Olin kokenut sen saman tunteen kerran itsekin. Olen aina ollut huono uimari, ja teini-iässä minut yllytettiin uimaan muun porukan tavoin ponttoonilaiturin alta pimeässä. Laiturin alla tuli ihan painajaismainen fiilis, kun en tiennyt, mihin suuntaan pitäisi mennä ja kohta happi loppuu.

MONI bändissä ajatteli, että laituri on metafora, mutta itselleni se oli konkreettinen laituri meren rannassa. Ollaan veden armoilla ja laituri tuntuu saavuttamattomalta. Biisin nimikin oli pitkään Laituri.

Kertosäe kiteytyi siihen, että ne on varmaan ne rakkaimmat ihmiset, joita eniten kaipaisi tajutessaan, ettei yllä laituriin. Sanoittajana käytin jo silloin valokuvanäyttelyn metodiikkaa: säkeistöt ovat valokuvia ja kertosäkeet kansilehtisiä siitä, mistä tämä näyttely kertoo.

Pidän ihan keskeisenä juttuna sanoittamisessa sitä, että synnytetään kuvia ja että kuulija näkee ne samat kuvat, jolloin ne synnyttävät hänessä tunteita. Eikä niin, että sanoittaja yrittää kertoa kuulijalle, mikä tunne tässä pitäisi tulla. Kerrotaan tarina konkreettisilla kuvilla eikä mennä epämääräiseen kielikuvamaailmaan.

SADETANSSIN aikana sain hyvää oppia Pekka Ruuskalta, joka oli silloin Warnerilla tuottajana. Siteeraan edelleen hänen oppirivejään, kuten ’on tosi helppo olla vaikee ja tosi vaikee olla helppo’. Paljon puhuttiin myös siitä, mikä on kappaleen public domain eli se, minkä suuri yleisö voi kokea omakseen.

Vesterinen-hankkeen käynnistyessä päätimme tehdä iskelmällistä musaa Sorsakoski ja Agents -hengessä. Se oli mulle uutta, ja sain luvan luiskahtaa alueelle, joka itse asiassa toimiikin mulla paremmin kuin progerokki. Esimerkiksi rivi ‘kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa’ tuli sen teatterin kautta, että nyt tehdään iskelmää.

Aluksi jopa epäilin koko biisiä, kun siinä on progressiivisen sointumaailman kuolemaa käsittelevä A-osa ja sitten se aika klassinen rakkauslaulukertsi. Mutta oli hyvä antaa niiden tulla samaan biisiin, syntyi hyvä jännite. Myös kahta mollilajia: A-osa menee d-mollista ja kertsi a-mollista.

Tekstin lause ‘suolainen on maku huulilla katkeran’ kirjoitetaan usein väärin. Loppuun kuulu n eli ‘katkeran’ eikä ‘katkera’.

SOVITUSTA hiottiin koko bändillä pitkään ja tehtiin monta eri versiota. Ratkaiseva oivallus oli, ettei tämä olekaan iskelmäpastissi vaan enemmänkin Von Hertzen Brothers tekemässä iskelmällistä biisiä.

Tähän liittyy myös se, miten Tero (Vesterinen) laulaa. Jos itse laulan tätä tai muita meidän biisejä, vaikutelma on helposti siirappimainen. Mutta kun siihen tulee tämä karhea äijä laulamaan, niin ne aika feminiinitkin pätkät toimii hyvin, koska se miehekkyyden määrä siinä soundissa ja hahmossa on niin valtava. Eikä se syö laulajalta mitään, vaikka hänellä on suuria tunteita välitettävänään.”