1. Alku

”Olin kahdeksannella luokalla, kun Kajaanin liikuntahallilla esiintyivät Pelle Miljoona, Motelli Skronkle ja Peer Günt. Olin pelannut lätkää ja suunnittelin luontovalokuvaajan harrastusta. Siltä istumalta kameran osto vaihtui rumpuihin. Twist Twistin soitto kuulosti niin pirun hyvältä ja myös näytti hienolta. Onneksi Kajaanissa oli vahva nuorisotyö, joka mahdollisti bänditouhut. ja minulla oli paljon hengenheimolaisia, kuten esimerkiksi Jarkko Martikainen. Tuolloin kuuluin vielä heviporukkaan, mutta Frank Zappa kiinnosteli jo kovasti.”

2. Modern Drummer

”Aika nopeasti hevin rinnalle löytyi fuusiojazz. Erittäin tärkeä johdatus tähän musaan oli Modern Drummer -lehti, missä oli toimituksen suosikkilevyt ja -rumpalit. Löytyi Billy Cobhamin Spectrum ja Tony Williamsin Foreign Intrigue. Dave Holland Trion Triplicate-levyn vaikutus on yhä merkittävä. Se oli kaikista levyistä se mystisimmän kuuloinen, ja tajusin, että myös minun pitää kirjoittaa omaa musaa. Se oli selvää! Onneksi Kainuun musiikkiopistossa oli Kalevi Hampinen, joka opetti harmonia-aineita. Hänen kauttaan solfaaminen ja musateoria tuli kiinnostavaksi. Ymmärsin, että nuotteja pystyy järjestämään näin. Ensimmäiset omat sävellykset syntyivät, ja nuottikirjoittaminen tuli tutuksi.”

3. Kainuun jazzkevät ja Nykänen

”Lukioiässä hevi alkoi vaihtua Zappaan ja jazziin. Kainuun Jazzkevät oli tärkeä instanssi, koska sen myötä näin livenä jazzia. Tärkeintä oli kuitenkin Jazzkevään koulutuspäivät. Pekka Helin toi meitä opettamaan muusikoita, kuten Juha Björnisen ja Anssi Nykäsen. Erityisesti Anssi näytti minkälainen taso voi olla. Olen tykännyt Anssista hirveästi aina. Anssi puhui niin kuin kaveri, mutta samanaikaisesti asetti soittamisen käsityön arvon hurjan ylös. Silti hän purki kaiken mystisyyden soittamisen ympäriltä. Nykänen antoi soittoesimerkkejä, mutta myös sen, mikä on hyvä muusikko kollegana. Hän on esimerkillinen hahmo, joka menee aina hyvä musiikki edellä.”

4. Atari ST1040 ja elektroninen musiikki

”Tietokone onkin ollut aina mukana tekemisessä rumpujen ohella ja olen pyrkinyt yhdistämään nämä asiat. Kaikki lähti Atari ST1040 -tietokoneesta, jossa oli Creator-softa. Aluksi tietokoneet olivat vain midikontrollereita, mutta oli oivaltavaa huomata, että pystyin tekemään kotiolosuhteissa itse biisipohjia ja lisäämään niihin soittoa. Neliraiturilla tekeminen mahdollisti ja inspiroi.

Tilanne on yhä sama. Asun maalla ja haluan edelleen tehdä DIY-pohjalta musiikkia. Nykyään teen ohjelmistoalustoille, mutta tekeminen on samanlaista. Olen introvertti ja työskentelen mielelläni yksin. Jokaisella levylläni on koneita, ja pelkästään elektronista musiikki olen tehnyt neljä levyä. Ja verrattuna big bandeihin voin helposti tehdä elektromusiikkia albumillisen ilman, että tarvitsen siihen isoa joukkoa ihmisiä.”

5. Tapani Kansa ja ensimmäinen työpaikka

”Yleisesti ottaen pestiä Tapani Kansan bändissä pidettiin musa-alan asevelvollisuutena. Opin mitä on keikkailu, vaikka se olikin välillä tukalaa. Sain eväitä ammattilaisuuteen, mutta samalla oli päivänselvää, etten halunnut jatkaa tanssimuusikkona vaan tehdä omaa musiikkia. Siinä mielessä se oli erittäin tärkeä vaihe, sysäsi minut omalle suunnalleni.”

6. New York ja treenaamisen tärkeys

”Alkuvuodesta 1994 lähdin kevätlukukaudeksi New Yorkiin. Olin päässyt c-kasettipääsykokeella kouluun Drummers Collectiveen. Olisi tosi kiva sanoa, että minulla olisi ollut mahdollisuus menestyä, mutta koti-ikävä tuli nopeasti. New York on minulle aivan liian iso paikka, eikä uran tekeminen tuntunut mahdolliselta siellä. Omat rahkeet eivät riittäneet, ja kilpailu oli verisen kovaa. Näin huikeita soittajia, jotka tekivät samalla tarjoilijan duunia.

Opin sieltä kuitenkin, minkä verran päivittäin pitää harjoitella. Nykissä jokainen harjoitteli hemmetisti. Ymmärsin, millainen etuoikeus on harjoitella, kun odotin käytävässä omaa kahden tunnin vuoroani soittoluokkaan. Se on tylsyyden ja yksinäisyyden sietämistä, mutta se on edelleen kivaa. Kun palasin takaisin Suomeen, pyrin Sibikseen ja pääsin Jukkis Uotilan oppiin.”

7. Raoul Björkenheim

”Esikuvani Raoul Björkenheim oli opettajanani Sibelius-Akatemian jazzlinjalla. Hän on hyvin kokonaisvaltainen taiteilija. Sen ymmärtää, kun näkee Krakataun livenä. Se on niin kokonaisvaltaista tekemistä, ettei siitä voi erottaa yhtä toisesta. Raoul on samanaikaisesti voimakas säveltäjä, soittaja ja bändiliideri. Se oli todella inspiroivaa. Halusin tehdä jotain samaa ja säveltää itselleni ja omalle ensemblelle. Raoulin kautta ymmärsin myös, että kaikkein tärkeintä musiikissa on kohtaaminen. Mitä vähemmän on egot mukana, sitä enemmän yhteys toimii.”

8. Big band -musiikki

”Syksyllä 1994 olin UMO:n nuori solisti, ja pian orkesterista tuli minulle yksi tärkeimmistä ahjoista. Siitä lähtien olen soittamisen lisäksi tehnyt lukuisia projekteja UMO:n kanssa, johtanut orkesteria, säveltänyt ja sovittanut sille teoksia. Voi myös liioittelematta sanoa, että olen oppinut big band -säveltämisen rumpupallilta. Siinä mielessä UMO on ollut minun musiikillinen kouluni ja tärkeä ajanjakso säveltämisen takia.

Big band -musiikki on haastavaa, koska se on taidemuotona vähän reliikki. Big band liikahtaa jazzin näkökulmasta hitaasti. Sen vuoksi haluankin pitää omaa rumpujen soittoa ja bändejä vireillä. Big bandit ovat kuitenkin koko ajan tekemisen rinnalla. Tällä hetkellä johdan Turku Jazz Orchestraa, joka on kokonaisvaltainen työmaa minulle. Nautin siitä suuresti.”

9. Vesku ja taiteellinen tinkimättömyys

”Soitin 1990-luvun loppupuolella muutaman vuoden Vesa-Matti Loirin bändissä. Se oli tärkeä koulu. Loiri näytti, miten yleisön eteen mennään ja mitä tinkimätön taiteilijuus on. Tuntui, ettei huonoja keikkoja ollutkaan. Vesku otti yleisön aina näppeihinsä.

Veskun kautta ymmärsin, että taiteilijan täytyy antaa kaikkensa, että syntyy yhteys yleisöön. Siitä yhteydestä toiseen ihmiseen jää lopulta kaikkein eniten muistijälkiä. Paras palaute onkin, jos kuulija tulee antamaan keikan jälkeen palautetta, että on vaikuttunut musiikistani.”

10. Motto

”Todellisin musiikillinen kohtaaminen onnistuu vain ilman musiikillista egoismia.”