Tätä kysymystä pohdittaessa täytyy pureutua UMK:n historiaan. Ensimmäinen UMK järjestettiin vuonna 2012 kun Yle halusi uudistaa vuodesta 1961 järjestetyn Euroviisukarsinnan. Historian ensimmäinen UMK–voittaja oli Pernilla Karlsson, Jonas Karlssonin tekemällä kappaleella När jag blundar. Sen koommin UMK:ssa ei ole laulettu ruotsiksi. Kun selaa 2010–luvun osallistujia, lista näyttää jopa hämmentävän monipuoliselta. Kuka muistaa, että UMK:ssa on kuultu saamea, suomibhangraa, espanjaa, punkkia ja oopperaa?

Musiikin saama tila mediassa on kaventunut hälyttävästi tällä vuosituhannella, erityisen nopeaa kaventuminen on ollut mielestäni 2020–luvulla. Onko sattumaa, että myös UMK:ssa on ollut mukana 2020–luvulla lähes pelkästään major–yhtiöiden artisteja ja kilpailukappaleet ovat tyyliltään sopineet radioon kuin nenä päähän? Mielestäni ei. Alalla liikkuu sitkeitä huhuja Ylen ja major–yhtiöiden välisestä yhteistyöstä samaan aikaan kun sadat musiikintekijät yrittävät saada kappaleitaan läpi avoimen kilpailun kautta. Ei savua ilman tulta.

VIIME syksyn Musiikintekijöiden päivässä Ylen Tapio Hakanen perusteli major-yhtiöiden mukanaoloa artistien taustatiimeillä. Mielestäni perustelu ontuu, jokainen omakustanneartisti voi palkata vaikka minkälaisen tiimin jos vain saa mahdollisuuden päästä mukaan.

UMK:n alkuvuosina esiraadin jäsenet kerrottiin julkisesti. Jo useiden vuosien ajan raadin jäsenet on salattu. Yle perustelee tätä työrauhalla. Raadin jäsenet ovat merkittävässä valta–asemassa ja mielestäni avoimuus olisi tärkeää.

MIKSI monimuotoisuus ja avoimuus on niin tärkeää? UMK:n saaman maksimaalisen mediahuomion vuoksi. Kilpailu hallitsee musiikin saamaa mediatilaa koko alkuvuoden ja sen takia ei ole merkityksetöntä, ketkä saavat mahdollisuuden ja millä tavalla.

Hyvä esimerkki on Antti Paalanen. Harva suomalainen oli kuullut Antin musiikkia ennen UMK:ta vaikka syytä olisi ollut. Antti on tehnyt upeaa kansainvälistä uraa vuosikausia kansanmusiikin saralla. Hän, kuten muutkin kansanmusiikin tekijät ovat Suomessa lähes täydellisessä mediapimennossa, eivätkä kuuntelijat löydä heidän musiikkiaan. Sama koskee montaa muutakin genreä.

UMK:n avulla Antti tulee nyt tutuksi. Tämän saman mahdollisuuden toivoisin tulevina vuosina mahdollisimman monelle ja mahdollisimman erityyppistä musiikkia edustavalle tekijälle ja artistille.

Antin lisäksi tämän vuoden UMK:ssa ilahduttaa perinteisen iskelmän mukanaolo Komiat-yhtyeen myötä sekä uudet, suurelle yleisölle tuntemattomat artistit.

Toivottavasti tämän vuoden pieni avaus monimuotoisuuden suuntaan jatkuu seuraavina vuosina ja vielä rohkeammin! Suomessa on valtavan monipuolinen musiikkikenttä jo eri kieltenkin suhteen. Miltä kuulostaisi vaikkapa karjalankielinen UMK–kappale?

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät