VIE mut minne vaan oli ensimmäinen sanoitus, jonka Artturi Ahonen kirjoitti Yölle. Pyyntö tuli yllättäen.

”Meillä oli Don Quijote –niminen kaveribändi. Olin sen musiikillisesti heikoin lenkki. Soitin komppikitaraa ja lauloin taustoja. Toinen kitaristi teki useimmat biisit ja mä yritin tehdä niihin sanoja.

Me käytiin 1980–luvun lopulla Costello Hautamäen Harasoo-studiolla äänittämässä omia biisejä. Siellä myös Yö-yhtyeen kaverit tekivät levyjä. Siellä tutustuin Olliin (Lindholm) ja Janiin (Viitanen).

Vuonna 1990 hommasin kuntosalin kaverini kanssa. Kuntokeskus Poweri sijaitsi Tampereen keskustassa Kuninkaankadulla.

Olli innostui kuullessaan, että pidän kuntosalia. Hän tuli meille treenaamaan, kävi siellä useamman kerran viikossa. Melkein päivittäin nähtiin.

Ollilla oli silloin ohuet jalat. Niistä hän stressasi: ”Yläkroppa on kunnossa, mutta millä helvetillä mä saan jalkoihin lisää lihaksia?”

Salilla me puhuttiin myös musiikista ja biiseistä. Kerran Olli toi sinne aika kämäsen kasetin, missä oli hänen tekemänsä uusi biisi. Siinä ei ollut muuta kuin akustinen kitara ja hyräilymelodia. Olli sanoi mulle, että tee tuohon sellaiset positiiviset sanat.

Kaikki tapahtui hyvin ollimaiseen tyyliin. Ei sitä paljon pohjustettu eikä selitelty.

AIEMMIN olin tehnyt sanoituksia vain meidän kaveribändille. Olin vähän kummissani Ollin pyynnöstä, mutta värkkäsin kuitenkin sen tekstin. Siitä tuli Vie mut minne vaan.

Se ei ollut sillä hetkellä mikään erityinen juttu. Tein sen tekstin, koska Olli pyysi. En uskonut, että siitä tulee mitään erityistä. Ajattelin, että se on yksi biisi muiden joukossa.

Vasta jälkeenpäin huomasin, kuinka iso juttu se oli Yön historiassa. Bändi oli silloin viittä vaille lopettamassa. Vie mut minne vaan nosti Yön takaisin radioihin ja antoi bändille uutta uskoa.

Ja olihan se mullekin helvetin hienoa, tosi hyvä juttu itsetunnolle. Olin saanut jotain aikaiseksi.”

”EN käynyt Ollin kanssa syvällisempiä keskusteluja sanoittamisesta. Varsinaiseen sisältöön hän ei puuttunut koskaan, toi vain aina uuden kasetin ja sanoi, että tuohon tarvitaan teksti. Sieltä tuli valmis melodia ja rytmi.

Mulla oli tekstien suhteen vapaat kädet. Kai Olli ajatteli, että tiesin Yön silloisen musiikin niin hyvin. Että kuka sen esittää. Se tietysti asetti raamit sanoille. Ei sen ajan Yölle voinut mitään humppatekstejä kirjoittaa.

Muistaakseni mietin tätä kirjoittaessani, että tässä voisi olla vähän samanlaista tunnelmaa kuin Likaisissa legendoissa (Säv. ja san. Jussi Hakulinen), semmoista nuoren miehen melankoliaa ja romantiikkaa. Vähän toiveikkuutta myös, kun kerran positiivista tekstiä pyydettiin.

Yritin kirjoittaa yksinkertaisesti. Ja käyttää sellaisia sanoja, jotka soivat ja soljuvat hyvin.

Tein Yölle vajaa kymmenen julkaistua tekstiä, mutta Teosto–tulojen kannalta merkitystä on vain tällä yhdellä. Muista teksteistä tulevat rahat ovat ihan peanutseja.

Suvi Teräsniskan versio (2019) tietysti vaikuttaa paljon. Tulot hiipuivat välillä, mutta Suvin version mukana tuli huomattava piikki.

Muistan, kun luin jostain, että Suvi tekee levyn Yön kappaleista. Mietin silloin, että mahtaako Vie mut minne vaan mahtua mukaan. Mahtuihan se ja soi edelleen radiossa.”