KUN levy-yhtiöt eivät löytäneet Marja Mattlarin lauluista hittipotentiaalia, hän alkoi julkaista niitä itse. Kolmen kasetin, singlen ja Pariisissa 1993 tehdyn albumin jälkeen hän vakiinnutti asemansa yhtenä Suomen arvostetuimmista indie-laulaja-lauluntekijöistä.

Ja kuinka ollakaan, yhdestä omakustannelaulusta se hittikin lopulta tuli, kun metalliyhtye Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus sen versioi.

Marja Mattlar kertoo, että levy-yhtiöiltä 80-luvulla saadut pakit ja julkaisukanavan puuttuminen olivat tulleet padoksi lauluntekemiselle:

“VUONNA 1989 julkaistun ensimmäisen kasettini myötä pato aukesi ja päässä oli taas tilaa uusille lauluille. Lintu syntyi kolmannelle kasetille Mahdollinen mahdoton, joka ilmestyi 1991.

Laulujeni ainekset seilaavat yleensä aikansa muiden ajatusten joukossa odottaen vuoroaan poimiutua lauluksi. Jos ylittyy se kynnys, että saan laulun hahmotelmasta riittävän vahvan otteen, se jatkaa tekeytymistä mielessä, vaikka en soittimen ja pöydän ääressä kauan viipyisikään.

Hahmotelmalla en tarkoita rakenteen lukitsemista. Sitä pyrin välttämään, jotta se ei estä sanojen vapaata virtausta ja melodian osien luontevaa etsiytymistä paikoilleen.

Linnussa tämä tekeytyvän laulun kynnys ylittyi. Koska mulla on täällä maatalossa keittiö ja työhuone vierekkäin, tein sitä tyyliin ‘pesen perunoita ja käyn välillä lisäämässä muutaman rivin ja otan muutaman soinnun ja sitten palaan tekemään kastiketta’.

Kirjoittaminen lähti alkuriveistä eikä tarinan elementtejä tarvinnut kaukaa hakea. Olin elämäni aikana ollut kuolinvuoteen äärellä, ja lintujen tarkkailu on täällä jatkuvaa.

Kuljetin tarinaa myös kertosäkeissä. Vasta lopussa kerrataan laulun päähenkilön viesti siitä, että kun päästää ihmisen lähelle, pääsee lähelle itsekin.

NOIHIN aikoihin sain vinkin lähettää Fazerin Jaakko Salolle laulujani, yhtenä Lintu. Kuunneltuaan hän soitti ja kertoi, että tykkäsi materiaalista mutta hitti puuttui. Pyysi lähettämään kaikki mitä teen lisää, jospa se hittikin sieltä vielä löytyisi.

Vuoden 1993 Pariisi–Vuorenkylä-levylle annoin tuottajan ja sovittajan Gabriel Yacoubin valita laulut, ja niin Linnusta tehtiin uusi versio. Albumi sai lehdissä ylistävät arviot ja joitakin raitoja soitettiin radioissa, mutta Lintua Teosto-raporttien mukaan ei.

1995 sain keikan erityisopettajien päiville ja äänipöydän takana oli erityisopettaja Timo Rautiainen. Keikan jälkeen hän tuli ostamaan levyn ja sanoi Lintuun niin ihastuneensa, että haluaisi sen joskus levyttää.

Timon ja Niskalaukauksen versio ilmestyi vuoden 2000 albumilla Itku pitkästä ilosta. Tänä päivänä se on yhtyeen kolmanneksi kuunnelluin Spotifyssa lähes 1,4 miljoonalla toistolla.

2004 olin yleisössä, kun Timo esitti Linnun Heinola Sinfoniettan säestämänä, Olli Rengon sovituksena. Olin sulaa penkkiin. Tuntui siltä, että tässä mä vain istun ja lintu lentää.

VUOTTA myöhemmin Karjalaisen kulttuuritoimittaja Suonna Kononen teki lehteen arvion soolokonsertistani ravintola Wanhassa Jokelassa Joensuussa. Siinä luki: ‘Lintu tuntuu lentävän menneisyydestä ja nykyisyydestä. Se on laulu, joka on ollut kauan totta ja odottanut kirjoittamistaan.’

Miten kiehtova ajatus, että laulut voivat olla totta jo ennen kirjoittamistaan! Moni lempibiiseistäni, toisten tekemistä, tuntuu juuri tältä.”