Vuonna 1980 syntynyt suomigospelin ja riparilaulujen klassikko oli jäädä Teppo Nuorvalta kesken, mutta Jouko Mäki-Lohiluoma kannusti tekemään sen valmiiksi.

Laulu sai alkunsa Orimattilassa, jossa Nuorva 19-vuotiaana suoritti siviilipalvelusta kehitysvammaistyössä.

Teppo Nuorva kertoo:

“Olin lukenut Aleksis Kiven ja Eino Leinon runoja sekä Seitsemää veljestä ja otin tavoitteeksi biisin, jossa olisi samaa kansallisromanttista henkeä.

Asuin yksin ison kivitalon vintillä. Talo oli virasto- ja muussa käytössä. Sehän hyvin sopi laulun kirkasotsaisen nuoren miehen hahmoon, että siellä ullakkokamarissa tätä kirjoitin.

Kaksi säkeistöä syntyi, sanat ja melodia kitaran kanssa. Tekstiin tuli murteellisia ja vanhahtavia sanoja ja myös tiettyä ylirunollisuutta vahvistamaan karikatyyristä maalaissymppiksen mielikuvaa. Tietoista varastamista oli ‘panen maate’ riiminä ‘aate’ Hectorin Tuulisina öinä -laulusta.

Toisen säkeistön loppuun kirjoitin ‘tuu mun vaimoksen’, mikä oli tietoinen koukku. Tällaisia omistusmuotoja, kuten ‘vaimoksen’ tai ‘omaksen’, löytyy vanhoista runoista ja lauluista. Yksi on kansanlaulun Sä kasvoit neito kaunoinen kohdassa ‘sä olit paras ystävän’.

Sitten iski epäilys, että teksti on liian imelää, ei taida romantiikka olla mun juttuni.”

”Käydessäni kotona Jyväskylässä esitin kuitenkin nämä säkeistöt Jouko Mäki-Lohiluomalle. ‘Täähän on hyvä, tee ehdottomasti loppuun’, Jokke sanoi.

Siitä se eteni rivakasti. Valmis sapluunahan siinä jo oli sitä erikoista riimikaavaa myöten, jolla loppuriimit ja sisäriimit polveilevat kahden säkeistön jaksoissa. Myös kielessä jatkoin samaa tyyliä ripotellen murretta ja vanhahtavia sanoja.

B-osa ei ole kertsi. Äsken kuulin, että tässä olisi AABA-rakenne, jota paljon käytettiin ennen kertosäkeiden yleistymistä. Sellaisia en tehdessä miettinyt, vaan kaikki tuli luontaisesti.

Teinkö tämän jollekin ihmiselle? Vastaus on jyrkkä ei. Tähtäsin ammattikirjoittajaksi, eikä silloin sotketa teksteihin henkilökohtaista elämää. Asenne oli nuorukaisella kohdillaan, vaikkei lauluntekemisestä sitten tullutkaan päätyö vaan erityisopettajan sivuammatti.”

”Yhtyeemme Kantrikustaa oli silloin suosittu gospelbändi, ja levytyksen jälkeen yhä useampi seurakuntien nuorisotyöntekijä tiesi laulun, ja se päätyi myös Nuoren seurakunnan veisukirjaan.

Olavi Uusivirran vuonna 2005 Tilkkutäkki-albumille levyttämän version ansiosta se alkoi tavoittaa myös uusia sukupolvia. Olavin versiolla on Spotifyssa jo yli kuusi miljoonaa kuuntelua. Markus Koskisen siihen tekemä sovitus on kaukana Kantrikustaan alkuperäisestä. Meillä tempo on selvästi hitaampi, ja harmooni sekä Harri Rantasen viulusovitus vahvistavat vanhan veisuulaulun ja kansanmusiikin tunnelmaa. Hyviä sovituksia molemmat omassa lajissaan.”

”Heti ensimmäisillä esityskerroilla huomasin laulun koskettavan monia. Ehkä siinä puhuttelee se puhtaan rakkauden ihanne ja se, että omalla ahkeruudella ja yhdessä tekemisellä ja luottamuksella, näillä pärjätään. Kyllähän kaikki tietää, ettei se arki aina niin auvoista ole, mutta toivomus on vilpitön, että nuorilla olisi hyvä elämä edessään.

Silloin harvoin kun yhä keikkailen, esitän tätä Joukon kanssa. Yleisössä moni laulaa mukana. Jouko muistaa aina mainita, kenen ansiota on, että laulu valmistui eikä jäänyt pelkkänä kokeiluna pöytälaatikkoon.”