Samalla viikolla kokouksen kanssa Donald Trump kohautti kertomalla suunnitelmastaan tehdä Gazan alueesta ”Lähi-Idän Riviera”, mikä tarkoittaisi kahden miljoonan alueella asuvan palestiinalaisen pakkosiirtoa kodeistaan. Israelin pääministeri Netanjahu nyökytteli tyytyväisenä vieressä. YK:n pääsihteeri Guterres ei ollut ajatuksesta innoissaan: hänen mukaansa suunnitelma täyttäisi etnisen puhdistuksen tunnusmerkit.

Kysymys Israelin osallistumisesta väritti jo viime kevään Euroviisuja. Kisaa järjestävä Euroopan yleisradiounioni EBU yritti ratkaista tilanteen kieltämällä finaalilähetyksestä poliittiset ilmaisut, liput ja symbolit, ikään kuin jännitteiden piilottaminen ja pään työntäminen pensaaseen tekisi laulukilpailusta epäpoliittisen. Paria vuotta aiemmin Venäjä oli kuitenkin suljettu ulos Euroviisuista Ukrainassa käymänsä hyökkäyssodan takia. Millä argumenteilla Venäjää kielletään osallistumasta ja Israel saa lähettää edustajansa?

Monet toteavat, että konflikti Israelin ja Palestiinan välillä on monimutkainen ja sillä on pitkä historia, ja että tilanteeseen on siksi vaikea ottaa kantaa. Oli niin tai näin, lopulta päätöksen ei tarvitsisi olla EBUn kannalta kovinkaan monimutkainen. Voisihan EBU esimerkiksi linjata säännöissään, että mikäli minkä tahansa euroviisuvaltion on vaikka YK:n toimesta todettu tehneen kuluneen vuoden aikana sotarikoksia, kansanmurhia tai etnisiä puhdistuksia, se ei juuri sinä vuonna pääse kilpailemaan. Ja vastaavasti: tervetuloa takaisin kisaamaan sitten kun kansanmurhailu on lopetettu! Tämä sääntö voisi päteä aivan yhtä lailla kaikkiin EBUn jäsenmaihin, jolloin yleisradiounionin ei itse tarvitsisi ottaa poliittista kantaa. Jos EBU ei tähän mitenkään kykene, Yleisradion ei ole mikään pakko lähettää viisuihin edustajaa.

EBUn pelisilmän puute tuo välillä mieleen kansainvälisen jalkapalloliitto FIFAn, joka on kunnostautunut järjestämällä maailmanmestaruuskilpailuja ihmisoikeuksien kannalta varsin problemaattisissa paikoissa: ensin 2018 Venäjällä ja perään 2022 Qatarissa. Mitä seuraavaksi? Löytyykö Mordorista kansainväliset mitat täyttävää stadionia? Yksittäiset pelaajat ovat joutuneet miettimään osallistumistaan kisoihin FIFAn tahratessa koko lajin maineen.

Samalla tavalla EBUn (ja osaltaan YLEn) tapa väistellä vastuuta kaataa poliittisen paineen viime kädessä Euroviisuihin lähetettävän artistin ja biisintekijöiden niskaan. Kuten oli odotettavissa, Erika Wikmanin ja biisiä kirjoittaneen Chisun instagram-tileille tuli pian UMK-voitton jälkeen kysymyksiä Palestiinasta ja euroviisuosallistumisesta, ja perinteinen media seurasi perässä. Tilanne ei ole reilu musiikintekijöitä kohtaan, eikä artisteilta voi (kaiken muun nykyisen ulkomusiikillisen työn lisäksi) vaatia maailmanpoliittisten kysymysten hallintaa. Levy-yhtiöiden suunnaltakaan on tuskin luvassa lausuntoja. Kulttuurijärjestöjen on mielestäni syytä nousta puun ja kuoren väliin jäävien tekijöiden tueksi, mutta ennen kaikkea katseet kääntyvät tietysti yleisradioyhtiöiden suuntaan.

Mitä Uuden musiikin kilpailuun tulee, UMK:sta on viime vuosina kasvanut merkittävä kotimaisen musiikin instituutio, jonka kautta esimerkiksi Bess, Kuumaa ja Erika Wikman ovat saaneet merkittävää nostetta uralleen. Jos EBU lokaa Euroviisujen maineen, olisi sääli jos UMK menisi pesuveden mukana. Mielestäni kannattaisi harkita UMK:n irrottamista kokonaan omaksi vuosittaiseksi tapahtumakseen, laadukkaan uuden kotimaisen musiikin karnevaaliksi. Katsotaan Euroviisuja sitten kun EBU saa pakkansa kasaan.

Kyösti Salokorpi

Musiikintekijöiden hallituksen jäsen