1. Alku

”Laulaminen ja musiikki on ollut minulle aina luontevin tapa tuntea ja purkaa tunteita. Koulussa minulle paljastui, että jotkut lapset opiskelevat soittamista. Ilmoitin kotona äidille, että ’lähden soittotunnille’. Halusin vain soittaa ja laulaa jotain. Sattuman kautta kanteleesta tuli pääinstrumenttini. Kun pääsin musiikkiopistoon, oli opettajani Sari Kauranen tärkeä. Hän opetti improvisaatiota ja rohkaisi siihen, että omilla mielipiteillä on merkitystä. Joskus sijainen yritti pistää minua soittamaan vanhempaa musiikkia, mutta rempseisiin duuribiiseihin en suostunut. Musiikin piti olla mystistä ja siinä piti olla patetiaa.”

2. Kurkkulaulu ja tuvalainen postsosialistinen folklorismi

”Olin juuri muuttanut Tampereelle opiskelemaan klasaria, kun aloin sattumien summana opiskella kurkkulaulua. Pärähdin heti siihen fiilikseen, että saan itsestäni niin matalan äänen, hurjan mörinän. Minulla oli ollut pitkään haaveena hypätä Siperian-junaan, mutta ajattelin, että olisi kiva samalla tehdä jotain. Päätin lähteä Tuvan tasavaltaan tutkimaan kurkkulaulua. Opiskelin laulutekniikkaa, äänittelin ja haastattelin muusikoita. Tuvasta jatkoin Mongolian, Kiinan ja Nepalin läpi Intiaan, missä oli maanpaossa olleita Tiibetin munkkeja. Matkalla syntyi ajatus gradustani ’tuvalainen postsosialistinen folklorismi’. Innostuin myös guzhengiin, joka on kanteleen tapainen kiinalainen perinnesoitin.”

3. Pelkkä Poutanen

”Pelkkä Poutanen syntyi tarpeesta yhdistää kansanmusa kokeelliseen musiikkiin. Artistiroolin kautta minulla on ollut lupa leikkiä ja astua ulos itse rakentamistani rajoista. Pelkkis on käsitellyt paljon pyhän käsitettä, sen absurdeja muotoja ja valtaa. Biisi Matka syntyi henkilökohtaisesta pyhän kokemuksesta, tarpeesta laulaa ääniä, jotka saavat mun pyhät tunteet heräämään. Pelkkä Poutasta näyttää kiinnostavan myös kuolema ja väkivalta, mutta erityisesti ristiriidat. Ensimmäisessä biisissä Pussy Riotin Punk-rukous yhdistyi Bachin kirkkomusaan. Koko ilmiössä taistelee idän ja lännen pyhät, patriarkaatti vastaan sananvapaus ja feminismi. Pelkkä Poutasen tekstit ovat usein vanhoja, mutta ne resonoivat tässä päivässä.”

4. Mao Tse-Tungin hitit

”Hesarin 50 vuotta sitten -palstalla oli uutinen, jossa kerrottiin, että Neuvostoliiton top 10 -listalle kuuluu monta Maon ’tekemää biisiä’. Juttuun oli käännetty biisien nimiä. Laitoin niitä peräkkäin ja täydensin tekstiä Platonovin Tsevengur -romaanilla. Siinä odotetaan kiivaasti kommunismin saapumista, vaikkei tiedetä mitä se on. Kirjassa on kohta, jossa joukko ihmisiä on juuri tapettu, mutta heidät ammutaan varmuuden vuoksi uudestaan, ’etteivät kuolemattomat sielut pääse taivaaseen’. Se ajatus kiehtoi minua kuvauksena ihmisen erilaisten uskomusten absurdiudesta ja lisäsin sen kohtauksen tuohon tekstiin. Sävellyksen toteutuksessa käytin Kiinan oppejani, guzhengia ja kurkkulaulua.”

5. Sillan alle ja kuorolaulun ihanuus

”Kuorolaulamisessa minua kiehtoo ihmisäänen kyky koskettaa toista ihmistä. Meillä on DNA:ssa tarve olla syvässä yhteydessä toisiin ja tarve laulaa – seuraan siis vain eläintä itsessäni. Kuoromusan tekemisessä on tosi olennaista se instrumentti eli kuoro. Itse sävellän ensisijaisesti vain omille kuoroilleni. Mietin, missä on tarpeeksi haastetta, ja mikä on mahdollista. Tärkeintä on viesti, eikä se, kuinka puhdasta sointia mun egoni säveltäjänä kaipaisi. Ei ihmisen tarve laulaa tai kertoa tarinoita synny tarpeesta pysyä sävellajissa. Tärkeämpää on ajattelu sen musan takana ja mitä esittäjissä tapahtuu.

Kuoroteoksissakin teksti on lähtökohta. Pitää olla olennainen syy, miksi valitsen tekstin. Sen jälkeen kiinnostaa ristiriidat. Voiko tekstin säveltää niin, että sen ymmärtämiseen tulee uusia, odottamattomia kulmia? Kuinka härskiksi idean voi viedä? Eivätkä biisit ole absoluuttisia. Jos biisi ei palvele instrumenttia, niin sitten muutetaan sitä.

Minulle myös se, missä ja kuka jotakin esittää, on lopulta tärkeämpää kuin se, mitä sävellyskynästäni irtoaa. Väki-kuoron kanssa lauloimme kodittomuudesta Ratinan sillan alla. Kun neljäkymmentä tyyppiä hihkuu viileässä syysillassa yhteistä onnistumisen tunnetta, se kokemus kantaa pitkälle heidänkin elämässään.”

6. Tekstin ja sävellyksen liitto

”Omissa teksteissäni rakastan sanaleikkejä, asioiden kääntämistä päälaelleen ja liioittelua. Riimitkin tuntuvat minulle leikiltä. Rakastan myös runoja. Sävellysprosessiin lähden usein moodeista tai jostain fiiliksestä, jota yritän pitää läsnä. Sointuprogressiot eivät puhuttele minua. Teatterissa ensemblen laulettavaksi säveltämisessä on usein tiukat raamit. Se on ongelmanratkaisutyötä, eräänlaista leikkiä tai peliä. Haluan luoda kaikille mielekästä musisoitavaa, vaikkei olisi koskaan ollut juuri laulaja tai soittaja. Minulle on tosi tärkeää, että mukana olijat voivat kokea onnistuvansa ja oppivansa. Teatteri Telakan Synnytystalkoot oli siitä erityisen kiinnostava, että kirjoitin musiikin lisäksi myös laululyriikkaa ja sisältöä. Ja sain näytellä!”

7. Kalliolle kukkulalle

”Sain isolta asunnonvälitysfirmalta pestin perustaa asukkaiden yhteisökuoro. He halusivat kuoron esiintymään syntymäpäiväjuhlilleen. Laulajien taso oli todella kirjava, joten tein harjoituksia leikin kautta. Laulettiin Tellu Turkan biisi Iso Karhu, jossa lauletaan ’jalat löytävät kyllä kotiin’. Sain palautetta firman vastaavalta, että se on ’liian eksoottista’. Hän sanoi, että ’olisi kiva, kun olisi vaikka Kalliolle kukkulalle’. Minua vitutti työhöni puuttuminen ja se, ettei ammattitaitooni luotettu. Junassa kirjoitin koko Kalliolle kukkulalle -biisin uudestaan. Olennaisinta siinä on siirto tälle vuosituhannelle. Kyse on haaveesta turvaan, omaan tilaan ja kutsu koskee kaikkia sukupuolia. Samalla sävelsin biisinkin uusiksi. Myöhemmin tein biisistä vähän haasteellisemman version, jota Väki-kuoroni on esittänyt.”

8. Metsäooppera

”Olen säveltänyt Samuli Paulaharjun novelleja. Niitä esittää jättikuoro ensi kesänä. Aloitetaan Seitsemisen kansallispuistosta toukokuussa. Ekan niistä tein ollessani Kiinassa. Kävin kuuntelemassa paljon paikallisia orkestereita ja annoin musan vaikuttaa. Siinä tarinassa on suuri johtaja, joka lankeaa. Pentatoniikka on vahvasti läsnä ja dramaattisimmilla hetkillä sävelkieli alkaa laajentua. Toisessa lauletaan paatoksella Isän Perkeleen nimeen, kun animismi ja kristinusko kohtaavat eikä pappi pysy haudassaan. Kolmannessa ihmisen ahneus helisee kevyinä teemoina.”

9. Utun englannikielinen taidepop

”Koen, että yhtyeeni Utu on lähinnä identiteettiäni. Lyriikoiltaan se on myös rehellisintä minua. Seuraavan julkaistavan sinkun (Oh, Sorrow) kuulin unessa, jossa kaikki oli sinistä. Se oli kauneinta mitä olin koskaan kokenut. Itkin vuolaasti sitä kauneutta ja heräsin omaan itkuuni. Äänitin sen puhelimeeni, etten unohtaisi – nauhalla kuuluu myös lapseni uninen ääni ’äiti älä laula’. Tiesin mistä se kertoo, mutta minulla ei ollut kykyä kirjoittaa sitä. Meni kaksi vuotta, kunnes teksti syntyi yhdeltä istumalta ja nopeasti. Siinä ei ole sanaleikkejä eikä kikkailua kuten muissa Utu-biiseissä, siksi sen julkaisu tuntuukin jännittävältä.

Jostain syystä otsaani on jäänyt vain teatterin, kuoron ja kansanmusan merkki, ja tuo oman sielun indiemusa joutuu usein väistämään. Teatteri- ja kuorosävellyksistä saan kuitenkin elantoni. Tulevaisuuteni on kiinni kuoroissa, jotka outoina organismeina elää ja kasvaa ja vie varmasti kohti yllätyksiäkin. Pöytälaatikossa tapahtuu myös koko ajan, ja välillä ne valuu sieltä uloskin.”

10. Motto:

”Mä haluun tuntee tästä kaiken ennen ku aika parantaa haavat.”

…

Jutussa mainitut kappaleet
Matka: säv. & san. Petra Poutanen
Paimenen sydän ja Mao Tse-Tungin ajatukset ovat yhtä: säv. Petra Poutanen, san. Mao Tse-tung
Kalliolle kukkulalle: san. trad, säv. Kaj Chydenius
Kalliolle, kukkulalle, suolle, tielle, sillan alle: säv. & san. Petra Poutanen
Oh, Sorrow: säv. & san. Petra Poutanen

Petra Poutanen (s. 1984) on tehnyt musiikkia Teatteri Telakalle, Tampereen Työväen Teatterille, Kansallisteatterille ja KOM-teatterille. Hän on myös kuorosäveltäjä ja -johtaja: Tampereen Ihankaikkinen Kuninkaallinen Tuomiokuoro (2019–), Väki (2019–) ja Tellus-kuoro (2014–2023).

Artisti Pelkkä Poutasen Pyhä veri valuu -albumi oli vuonna 2023 ehdolla sekä Teosto-palkinnon että Etno Emman saajaksi. Joulukuussa 2024 ilmestyy Poutasen johtaman UTU-yhtyeen neljäs albumi By the Ashes That Used to Be the Everlasting Fire.

Poutanen on kotoisin Raahesta ja asuu Pispalassa Tampereella.