Ram pam pam
Säv. ja san. Tomi Saario, BESS ja Jonas Olsson
Ensilevytys: Bess (2022)

UMK:ssa toiseksi sijoittunut Ram pam pam oli Teoston mukaan vuoden 2022 soitetuin kotimainen laulu radion, tv:n ja elävän musiikin esityksistä yhteenlaskettuna. Se oli myös Suomen Spotifyn ja Youtuben striimatuin.

Tomi Saariolle Ram pam pam oli ensimmäisiä hänen suomeksi kirjoittamiaan lauluja:

”Ennen koronaa keskityin kansainväliseen uraani englanniksi ja asuin Lontoossa viisi vuotta. Pandemia toi minut keväällä 2020 Suomeen, ja aikomus oli jäädä hetkeksi, mutta täällä ollaan yhä.

Paluun jälkeen olin kerran ystävien kanssa Helsingissä baarissa. Siellä sattui olemaan tanssikilpailu, johon frendini tyttöystävä osallistui, voitti ja kutsuttiin lavalle. Palkintona oli matka Pariisiin. Lavalla hän lausui mikrofoniin kaikkien kuullen: En minä halua Pariisiin, minä haluan naimisiin.

Tekijänä kerään ideoita ja fraaseja vihkoon miettimättä niitä silloin pidemmälle. Sessioissa syttyy lamppu, milloin on minkäkin idean aika.

Tavatessamme Jonas Olssonin ja BESSin kanssa Grind-studiolla kesäkuussa 2021 meillä oli selvä tehtävänanto: BESSille UMK-biisi. Kummankaan kanssa en ollut ennen työskennellyt. Idea kimpasta oli silloisen kustantajani Elements Musicin.

Tämä baarimuisto tuntui sopivan heti ensimmäisen säkeistön alkuun, tosin muunneltuna siten, että toinen tahtoo Pariisiin ja toinen naimisiin. Näillä ystävilläni ei ollut vastakkaisia tahtotiloja – he ovat nyt onnellisesti kihloissa ja menossa naimisiin.

Ram pam pam -rallatus tuli etsiessämme kirsikkaa kakun päälle. Soittelin kitaraa ja sanoin äkkiä, että mulla on tähän idea, se on ihan tyhmä, mutta ehkä juuri siksi hyvä.

En ollut ennen tehnyt hokemia enkä tietoisesti referoinut tätä mistään. Ajattelin, että sisältö on epäoleellista; voi olla mitä tahansa ääntä, jossa on särmää ja jota on foneettisesti hyvä laulaa.

Tärkein oivallus oli kahden hokemarivin erilainen rytmi. Tätä mietimme kollektiivisesti; millaiset ovat näiden henkilöiden identiteetit ja mitkä rytmit parhaiten kuvaavat heidän vastakkaisia persooniaan.

Hittibiisi on omituinen juttu – se on summa siitä, että sulla on hyvä idea, hyvän melodian kanssa oikeanlainen hyvä teksti sekä se, että melodia ja sanat sopivat sen artistin suuhun.

Laulujen tematiikkahan on universaalia, yleensä rakkaus tai sen puuttuminen. Tärkeintä on idea, jolla pystyy sanomaan sen uudella tavalla. Se on avain saada syntymään jotain, mikä voi olla totta monelle ihmiselle ja minkä pystyy tulkitsemaan monella tavalla.

Jonakselta tuli monia ratkaisevia juttuja, kuten esikertosäkeen kromaattinen lasku ja tekstiin esimerkiksi se, kun meillä oli jo anna mä meen, niin Jonas heitti hakee leimoja passiin. Kokeneena tekijänä hän tietää, mihin kohtaan tarvitaan erikoisempi tapa sanoa.

Jonas on ihan uskomaton osaaja, jonka yhtenä spesiaalina huoneessa on pitää suunta oikeana. Muut voi keskittyä luomiseen, ja Jonaksen maku kertoo, mikä toimii ja mikä ei.

Ja se, miten BESS vetää laulun, se on koko biisin suola ja  herättää sen henkiin.”

Iso osa laulusta valmistui jo ensimmäisessä sessiossa. C-osa vielä puuttui. BESS kertoo, miten se syntyi:

”Yhtenä päivänä autoa ajaessa aloin miettiä, että kun esikertsissä on kromaattinen sävelkulku, niin C-osassa sillä voisi makustella lisää. Samoin voisi vielä kiteyttää sitä, että biisin minä ja sinä haluavat elämässä eri asioita.

Tulin näiden ideoiden kanssa toiseen sessioon elokuun alussa. Joitain sanoja mulla siihen jo oli, kuten se haudassa makaa -laini. Muut piti mun idiksistä ja niin tehtiin biisi loppuun.

Olihan se todella yllättävää, miten se lähti kiitoon. Samalla tavalla oli tehty studiolla biisejä aikaisemminkin. En tiedä, mitkä kaikki henkimaailman voimat musahommissa vaikuttaa. Sitten kun tällaista tapahtuu, totta kai se on järkytys, mutta onneksi positiivinen sellainen.”

Preussinpunaista
Säv. Kai Jämsä
San. Veli-Matti Jämsä
Ensilevytys: Yölintu (2007)

Yölinnun levytysten suosituimpiin kuuluva Preussinpunaista meni ohi Finlandersilta, jolle sitä ensin tarjottiin. Yölintu saa kiittää silloisen rumpalinsa tyttöystävää siitä, että laulu päätyi levylle.

Kai Jämsä kertoo, että sävellys syntyi hänen kotinsa työhuoneessa Helsingin Östersundomissa vuonna 2006:

”Tartuin kitaraan ja tuntui heti, että nyt tulee jotain erityistä. En tehnyt kiireellä valmiiksi, sillä kokemuksesta tiesin, että yön yli nukuttua voi tulla uusia oivalluksia. Kolme päivää siinä meni, mikä on mulle tyypillistä.

Kuten yleensä, tavoittelin melodiassa kauneutta ja rivien pituuksissa vaihtelua. Lallatusdemolle markkeerasin sanoittamista varten tarkasti tavujen paikat ja mitan.”

Sanoituksen kirjoittaneella Veli-Matti Jämsällä oli työviikko opettajana takana, kun hän lauantaina hissukseen aloitti päivää.

”Jokainen on hyvä jossain, minä joutilaisuudessa. Aloin kuunnella Kaitsun demoa ja tajusin heti, miten upea se on. Kuuntelin muutaman kerran ja lähdin koiraa ulkoiluttamaan Kokkolan vanhaan kaupunkiin.

Oli taianomainen, aurinkoinen talvisää. Tekstin runko putosi sen puolen tunnin kävelyn aikana. Sitten äkkiä kotiin; kynää, paperia ja luurit korviin, puoli tuntia siinäkin, ja teksti oli valmis. Se tuli niin kuin hyvät tekstit tulee, kun on taikapölyä ja merkit kohdillaan.

Idea oli tosin ehtinyt muhia jo pitkään. Opiskelin luokanopettajaksi Lapin yliopistossa Rovaniemellä, ja vuonna 1984 kuvaamataidon pedagogiikan opettaja kertoi vesivärien preussinsiniseen liittyvän tarinan.

Kemisti Heinrich Diesbach yritti 1700-luvun alussa valmistaa synteettisesti punaista väriä, mutta tulikin sinistä. Väri sai nimen hänen kotimaastaan Preussista. Myöhemmin tiettyä punaisen sävyä alettiin kutsua preussinpunaiseksi.

Kävellessä tajusin, että tätä melodiaa tämä aihe on odottanut. Preussi viittasi historiaan, punainen rakkauteen. Melodiassakin oli muistumia vanhoista balladeista, kansanlauluista ja iskelmistä, joissa lauletaan sotilaista ja merimiehistä, jotka joutuivat jättämään rakkaansa eivätkä koskaan palanneet.

Näin tarina kirjoitti itsensä. Heti alussa lahjakangas viittaa vanhaan aikaan. Alitajunta ohjasi myös siinä, että tekstin tyyliksi valikoitui yleiskieli ja tietynlainen ylevyys.

Iskelmän rajallinen tila on siunaus, kun ei tule kertoneeksi liikaa vaan antaa kuulijan täyttää aukot ja löytää sen pidemmän tarinan.

Säkeistöjä oli vain kaksi, mutta kertosäkeessä oli pituutta ja pitkää kaarta, joten kuljetin tarinaa myös siinä. Lopussa käytin hyväksi kertosäkeen toiston ja uusilla sanoilla avasin hiukan lisää juontakin.

Tärkeintähän sanoittamisessa on löytää hyvä nimi. Niitä lapuille kirjoittamiani ideoita on tullut vastaan mitä oudoimmista paikoista. Tämä muistui mieleen ilman lappuakin.

Julkaisun jälkeen Yölintu sai palautetta, ettei tuollaista väriä olekaan. Kysyivät, mitä vastataan. Sanoin, että ollaan hiljaa, niin saadaan kallaa. Annettiin kuplia, ja pian Hesarikin kirjoitti tämän eriskummallisen värin historiasta.”

Tekstin saatuaan Kai Jämsä teki kappaleesta demon ja lähetti sen Finlandersille.

“Kun ei kuulunut mitään, lähetin demon Yölinnun Markus Kuusijoensuulle. Hän soitti heti, että nyt on komea biisi. Mutta sitten soitti pettyneenä ja kertoi Simo Silmun sanoneen, ettei ala mistään naistenvaatteista laulamaan.

Sen jälkeen yhtyeen rumpalin Mikko Taipaleen tyttöystävä oli ylipuhunut, että ymmärtäkää nyt, kyllä tällainen naisten itketysbiisi kannattaa levyttää.

Preussinpunaisen voitettua Iskelmäradion Vuoden iskelmä -äänestyksen Yölintu oli keikalla, ja me Vellun kanssa käytiin pokkaamassa palkinto. Finlanders oli gaalassa, ja pojat kertoivat löytäneensä demon jostain kasasta. Harmittelivat, että voi hyvänen aika, miten tässä näin pääsi käymään.”