Levotonta meininkiä

Säv. & San.

Levotonta meininkiä

Cha cha cha oli tekijätiiminsä ensimmäinen yhteinen biisi.

Cha cha cha
Säv. Johannes Naukkarinen ja Aleksi Nurmi
San. Johannes Naukkarinen, Aleksi Nurmi ja Jere Pöyhönen

Eurovision laulukilpailussa 2023 toiseksi sijoittunut ja eniten yleisöääniä kerännyt Cha cha cha oli kappaleen tehneen kolmikon ensimmäinen yhteinen biisi. Se lähti hyvään lentoon heti ensimmäisessä sessiossa, mutta sen jälkeen sitä hiottiin pitkään ja muokattiin moneen kertaan.

Yhteistyö alkoi, kun jyväskyläläinen Johannes Naukkarinen eli Kiro lähetti Instagramissa viestin Jere Pöyhöselle eli Käärijälle.

Johannes Naukkarinen kertoo:

“Laitoin viestiin jotenkin, että teillä on niin levoton meininki, että tulisimme varmaan hyvin toimeen. Siitä lähdettiin jutteleen.

Sitten Jere, Allu [Aleksi Nurmi] ja Jaakko [Jokela] eli koko poppoo tuli Jyväskylään. Juteltiin ja tutustuttiin eikä vielä tehty biisejä.

Ensimmäinen biisisessio Jeren ja Allun kanssa oli mun studiolla Jyväskylässä alkuvuodesta 2022. Kokeiltiin eri juttuja, sekoiltiin kimpassa ja etsittiin saundeja. Oltiin puhuttu, että olisi kiva yhdistää synajuttuja ja kitaraa industrial metal -hengessä, konemusaa ja rokimpaa hommaa.

Kun heiteltiin idiksiä läjään, soitin sen verseissä toistuvan synariffin, joka ei siis ole mikään valmis luuppi tai sämple vaan itse tehty. Se meni aika äkkiä biisin kärkielementiksi ja myös hokema cha, cha-cha-cha, cha-cha-chaa laitettiin samaan rytmiin. Nämä perusjutut tuli heti ensimmäisessä sessiossa.

Sitten meillä oli täällä kolmistaan useampi sessio lisää, ja tiettyjä juttuja Allu ja Jere viilasivat heidän päässä kahdestaankin, ja taas täällä muokattiin yhdessä niin tekstiä, saundia kuin muutakin.

Tekstin ideana oli aluksi, että Käärijä on Mr Cha cha. Kyseistä tanssia ei siinä ajateltu, se oli vaan läppä. Loppukeväästä Jere ja Allu olivat käsittääkseni katsomassa jääkiekon MM-kisojen Suomen peliä baarissa ja kirjoittivat verset vielä uuteen malliin.

Biisin rakenteen hahmotan niin, että siinä on räppikertsi ja laulukertsi. Eli jälkipuolella on laulukertsi ja tavallaan C-osakin, tai tarviiko näitä edes määritellä, rakennehan ei ole ihan traditionaalinen.

Ensimmäisillä kerroilla tehtiin vain musaa Käärijälle eikä ollut mitään ajatusta UMK:sta. Oli hyvä, ettei alussa tähdätty siihen, sillä harvoin mikään laskelmoidusti toimii siihen, mihin sitä mahdollisesti ajattelee. Kun lähtee vapaasti tekemään, ei synny ulkopuolisia paineita ja rajoituksia.

Niin se lähti tulemaan rennosti ja omalla painollaan ja oli jo tarpeeksi levoton juttu siinä vaiheessa, kun otettiin päämääräksi UMK. Tämän päätöksen jälkeen käytettiin paljon aikaa viimeistelyyn ja etenkin saundillisesti hinkattiin viimeisen päälle niin, että aina uudestaan käytiin se läpi. Silti se tekeminen oli loppuun asti hauskaa ja olimme intoa täynnä.

Musana siinä on mun ja Allun ohjelmointijutut ja suuri osa kitaroista mun soittamia. Jukka Sorsa, joka oli Allun ja Jeren päässä sovittamassa, soitti vikan kertsin kitararaidan. Köörit laulettiin kolmistaan Jeren ja Allun kanssa. Kalle Keskikuru miksasi ja Svante Forsberg masteroi.

Kaikki äänitykset tehtiin meidän omilla studioilla, joten se oli kokonaan omaa tuotantoa ja itse rahoitettua, eihän nykyään muutenkaan tuotannoista kukaan maksa ennen kuin tiedetään, että biisi julkaistaan.

Keväällä 2023 tehtiin kustannussopimus HMC:n kanssa ihan vapaaehtoisesti. Haluttiin, että joku katsoo oikeuksien perään, sillä siinä vaiheessa jo tiedettiin, että tästä tulee iso biisi. Kun kenelläkään ei ole omaa kustantajaa, niin tehtiin biisikohtainen diili.

Jo ennen UMK:ta ja julkaisua kaikilla oli kutina, että tästä voi tulla aika isojakin reaktioita. Oli sellainen mukavan jännä odottava tunnelma.”

 


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2023

Selaa lehden artikkeleita