Viime vuodet ovat olleet tuottaja ja musiikintekijä Jonas Olssonille menestyksekkäitä. Hänen luovuutensa tuloksia on kuultavissa lukuisten menestyneiden artistien äänitteillä. Kuluva vuosikin alkoi voitokkaasti Emma Gaalassa, jossa hän sai Vuoden Tuottaja -palkinnon lisäksi historian ensimmäisen Vuoden Musiikintekijä -palkinnon.

Vuoden pop-biisiksi valitussa Bessin esittämässä Ram pam pam -kappaleessa Olsson oli mukana kirjoittajana ja tuottajana. Ehdokkuuksia oli tarjolla myös Kuumaa-yhtyeelle sekä metalliyhtye Amorphikselle, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä jo pitkään.

”Nastaa, että noteerataan, totta kai se tuntuu hyvältä. Silti saan enemmän kiksejä siitä, kun on näprätty kopissa jotain juttua, jonka joku nostaa erityisen hienosti tehdyksi. Musiikki on kuitenkin aina keskiössä, sitä ei saa unohtaa.”

Olsson myös sparraa Isolla Music Oy:n kautta muita tekijöitä ja artisteja. Yrityksellä on kustannustoiminnan lisäksi omaa ja levy-yhtiöiden kanssa yhteistä julkaisutoimintaa.

”Management lähti siitä, että haluan jakaa kokemuksiani ja keräämääni tietoa alasta, ettei kaikkien tarvitsisi käydä sitä vaikeinta reittiä.”

Menestys ei ole ollut mikään onnenkantamoinen eikä taivaista syliin tipahtanut, joten Olssonilla onkin paljon arvokasta jaettavaa aineksista, joita alalla pärjääminen edellyttää.

”Tein alussa kaikki, mitä tarjottiin ­­– paitsi keikkoja tai esimerkiksi mainosmusaa.”

Bändikuviot ja kitara tulivat elämään, kun Olsson oli 13-vuotias. Muutaman vuoden kuluttua studiotyö ja äänittäminen alkoivat kuitenkin vetää enemmän puoleensa.

”Ensin tein treenikämpillä ja kavereiden keikoilla äänityksiä ja miksauksia. Hankin käsiini kaiken mahdollisen tiedon, mitä oli saatavilla, se maailma kiehtoi valtavasti. Vuodesta 2003 mulla oli jo ammattimaista tuotantoa, ensin Kokkolassa ja sitten Turussa, jonne menin työharjoitteluun. Siitä asti oon ollut studiossa.”

Turussa Olsson myös opiskeli; ensin musiikkitiedettä, sitten musiikkiteknologiaa. Selkeää visiota siitä, minne hän haluaa, ei kuitenkaan ollut.

”Mä vaan tykkäsin työskennellä studiossa niin paljon kuin tunteja riittää vuorokaudessa. Tein alussa kaikki, mitä tarjottiin ­­– paitsi keikkoja tai esimerkiksi mainosmusaa.”

Biisinkirjoittaminen tuli mukaan kuvioon vasta kymmenen vuoden tuottamisen jälkeen. Päivät täyttyivät tuotannoista, illat ja yöt Olsson sävelsi; aluksi iskelmiä sanoittaja Kaje Komulaisen teksteihin.

”Tajusin, että kirjoittaminen voisi olla ihan oma juttunsa. Vahva melodia tai sanoitus on mielettömän tehokas asia, joka voi kulkea suusta suuhun tuoden ihmisille iloa ja lohtua tai valloittaa vaikka koko maailman. Siinä on taikaa.”

Olsson ei osaa sanoa, mikä oli läpimurron kannalta ratkaisevinta, sillä useita hyviä ja myös lonkeroita levy-yhtiöihin kasvattaneita asioita tapahtui lähes yhtäaikaisesti, kuten radiohitti Dangerous Deep Insight -bändille 2009, yhteistyö Jannika B:n kanssa sekä biisituotannot Antti Railiolle.

”On hyvä tehdä mahdollisimman paljon monenlaisia biisejä ja tuotantoja. Kun katson taaksepäin, se on ollut terveempi tapa kuin olla yhden kortin varassa ja arvailla, mikä voisi osua.”

Menestyksen myötä Olsson sanoo melkein unohtaneensa ajan, joka oli täynnä pettymyksiä.

”Just muistelin yks päivä, miten rankka henkinen tila on pyöriä tuotanto- ja kirjoituspiireissä monta vuotta ja tuntea tekevänsä parhaansa, mut silti oot vasta se kahdenneksitoista paras. Suurin osa biiseistä ei mennyt mihinkään ja suurin osa tuotannoista ei myynyt mitään. Mua rupes hävettään, että pyörin siellä, kun oon selkeesti lahjaton.”

”Jos olisin ajatellut alan parasta, olisin poistanut itseni täysin keskinkertaisena ja antanut voittajien jatkaa. Oon kuitenkin oman elämäni päähenkilö, joten ajattelin, että jos tässä nyt jotenkin pysyy leivässä kiinni ja saa tehdä juttuja, joista tykkää, niin mitä väliä.”

”Tärkeää on, ettei tee hampaat irvessä, vaan tekee sellasta musaa, mistä itse tykkää ja sellasten ihmisten kanssa, joista tykkää.”

Musiikintekeminen ei ole pikajuoksulaji. Logiikka menee Olssonin mukaan jokseenkin niin, että alalta poistuu vuosittain tekijöitä, jotka eivät kestä jatkuvia pettymyksiä. Kun sitten itse on vain sinnikkäästi jatkanut, alkaa olla niin hyvä, että nousu kärkeen on mahdollinen.

”Tärkeää on, ettei tee hampaat irvessä, vaan tekee sellasta musaa, mistä itse tykkää ja sellasten ihmisten kanssa, joista tykkää. Kun tein bändijuttuja, rakastin tehdä niitä ja sitten, kun kirjoitin iskelmiä ja kun aloin kirjoittaa pop-musaa, sekin oli just sitä, mitä halusin. Nytkin teen sitä, mitä rakastan enkä mieti, mitä sillä voi saavuttaa.”

Olssonin mielestä kiinnostuksen musantekemiseen pitää olla lähes maanista.

”Itellä se on mennyt niin, että on tehnyt helvetin paljon kaikkee ja samalla kehittynyt, mikä on johtanut siihen, että onnistumisia on tullut.”

 Jos pitää valita, Olsson on enemmän melodia- kuin teksti-ihminen. Tarttuvat melodiat, rytmiset koukut ja se, miten artisti esimerkiksi laulaa jonkun tietyn sävelkulun ovat ikuisia innostuksen aiheita.

”Musta tuntuu on kaikki kaikessa – kaikessa musassa. Voi olla yksinkertainen melodia, tyhmät sanat ja tyhmä biitti, mut tuotos vaan tuntuu hyvältä. Biisien kanssa pitäskin läträtä ja tunnustella. Jos tuntuu hyvältä, se on hyvää musaa, jos ei, niin se ei oo hyvää musaa.”

”Kun teen uusien ihmisten kanssa, olen joskus alussa hämmentynyt ja jännitän, keksinkö tänään mitään.”

Kimppatekeminen motivoi Olssonia. Hän on työrymässä joskus A&R:nä, joskus tuottajana ja joskus tekijänä. Joissakin projekteissa hän on vastaava tuottaja, jonka tehtävä on löytää oikeat miksaajat, äänittäjät, studiot ja muusikot.

”Oon mä sitten missä tahansa roolissa, kyse on aina siitä, että tuon prosessiin oman osaamiseni ja näkemykseni niin, että lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Kaikki roolit ovat yhtä tärkeitä ja kivoja.”

Monien roolien lisäksi Olssonin skaala eri genreissä on mieletön: Bessin ja Kuumaa-yhtyeen lisäksi esimerkiksi Mokoma ja Petri Nygård.

”Voihan musiikkia jakaa monella muullakin tapaa kuin genren mukaan. Tietynlaiset musiikilliset haasteet on genrevapaita. Tarttuvat melodiat, draaman kaaret ja tehot ei kato genrejä. Mun ei tarvi olla asiantuntija kaikissa. Osaan ja haluan tehdä tietynlaisia juttuja, mut tietynlaisiin tarviin jonkun muun. En esimerkiksi miksaa metallimusaa.”

Yhteistyössä artistin kanssa Olsson yrittää ensin tavoittaa sen, mitä artisti haluaa tehdä ja saavuttaa. Vasta sitten hän asemoi itsensä projektiin.

”Jos lähden heti kylmiltään tarjoomaan jotain puskista, niin mistä mä tiedän, mikä toimii ja mikä ei. Kun oon hiffannut, mitä ja millasta musiikkia artisti haluaa tehdä, niin sen laatikon sisällä mä sit yritän onnistua sytyttään oman ilmaisuni liekin.”

Olsson ei näe juurikaan eroa työskentelyssä aloittelevan tai kokeneen artistin kanssa.

”Ainoa ero on, että uudella artistilla on harvoin vahva visio siitä, mitä hän haluaa tehdä. Silloin koitan herkistyä artistin energialle ja etsiä ja haistella, mikä toimii ja mikä ei. Kokeneilla artisteilla saattaa jo olla vahva signature omasta jutusta, mutta joskus siitäkin halutaan vähän eroon ja sit taas haistellaan, mihin juttua voisi viedä.”

Itselleen tuntemattomiin kirjoittajiin Olsson tutustuu siten, että sessioita on mahdollisimman paljon. Yhteistyön toimivuus ei kun ei välttämättä selviä yhdessä päivässä.

”Kun teen uusien ihmisten kanssa, olen joskus alussa hämmentynyt ja jännitän, keksinkö tänään mitään. Kokemus on kuitenkin opettanut tunnistamaan, että ei tää oo nyt sitä, etten osais. Kun olen saanut tutustumiskierroksen, niin omakin lamppu syttyy ja ideoita alkaa tulla.”

Yhteistekeminen on dialogia. Pitää olla herkkä vuoropuhelulle ja kuunnella toisia.

”Luotan vapaan assosiaation voimaan. Ei oo mitään järkeä lähtee niin, että sun eka idea on ainoa tie, ja blastaat pää punasena omia juttuja, etkä anna toiselle suunvuoroa. On tuhat eri tapaa tehdä joku asia ja yritän toimia niin, että kussakin sessiossa löytys mieluisa tapa.

Oman osaamisen ja tekemisen päivitys tapahtuu yhteistyössä luonnollisesti. Uusia näkökulmia avautuu, kun näkee toisen tekevän saman asian aivan päinvastaisella tavalla. Yhdessä ei jouduta myöskään niin helposti umpikujaan kuin yksin tehdessä.

”Prosessia voisi verrata taikinaan. Jos veivaat taikinaa yksin, se on sama taikina vuodesta toiseen, mutta kun heität siihen aineksia muilta, niin taikina muuttuu erilaiseksi.”

 Aikaa musiikinkirjoittamiselle tuskin jäisi, jos Olsson tekisi tuottajana kaikki hänelle tarjottavat toimeksiannot.

”Tarkkaa suhdelukua en osaa sanoa, mutta ajattelen tuottamiseen menevän noin 2/3 ja kirjoittamiseen 1/3 ajastani. Taloudellisesti suhde riippuu träkin hinnasta. Tuotannoilla pidetään valot päällä ja maksetaan palkat.”

Olsson maksaa myös tekijöille kirjoituspalkkioita joissakin projekteissa.

”Kun haluan tehdä mielestäni sopivan kirjoittajan kanssa, saatan ottaa hänet ikään kuin osatuottajaksi, joka on vastuussa biisipäädyssä. Kirjoittaja sitoutuu ja kirjoittaa enemmän biisejä kuin ehkä muuten tekisi. On viisasta lohkasta budjetista joku prosentti kirjoittajapalkkioihin parempien biisien saamiseksi, koska niitä on yleensä myös helpompi tuottaa ja lopputuloskin on parempi.”

Mielessä pyörii uusia tulevaisuuden suunnitelmia.

”Mun pitää kantaa korteni kekoon ja kollaboroida entistä laajemmin monenlaisten tuottajien kanssa. Me ei olla oikein onnistuttu positiivisten esimerkkien kautta näyttäämään tietä diversiteetille. Meillä voisi olla tuottajina enemmän naisia ja muunsukupuolisia. En usko, että vaatis kymmenien vuosien työtä, jos olis tien näyttäjiä, sillä kerrannaisvaikutukset olis isoja.”

Olsson tunnistaa sen, että uupumisenkin mahdollisuus uhkaa intensiivistä tekemistä. Hän osaa myös hidastaa ja pitää jo kunnon kesälomia.

”Uupuminen ei tapahdu mielestäni siksi, että tekee paljon, vaan siksi, että otat kantaaksesi ulkoisia paineita ja kun tuntuu, että et enää itse ohjaa sun tekemistä. Jos huomaan käyväni ylikierroksilla, otan breikin ja menen metsään. Se toimii lääkkeenomaisesti. Joskus menen hengailemaan toisen kaupungin kahviloihin. Siinä saattaa keksiä itsensä uudelleen.”