Alku

”Juureni ovat kuortanelaisella maatilalla. Aloitin trumpetinsoiton 10-vuotiaana isän opastamana, ja 12-vuotiaana pääsin Kuortaneen soittokuntaan. Pian sen jälkeen hankin kitaran ja aloin soittaa rokkibändeissä, joille tein myös biisejä. Puhaltimista pääsoittimiksi valikoituivat baritonitorvi ja tuuba.

Kuortaneelta muutin Jyväskylään ja opiskelin OKL:ssä luokanopettajaksi. Musiikin teoriasta sain yksityistunteja kurssikaveriltani Joose Tammelinilta.

Liityttyäni yliopiston puhallinorkesteri Puhkupilleihin sen kapellimestarin Harri Mäntysen säveltämä hieno puhallinteos Keltinmäki blues oli vuonna 1986 ratkaiseva sysäys sille, että aloin säveltää puhallinmusiikkia. Työväen Musiikkiliitto kustansi Mäntysen teoksen ja siitä tuli bestseller. Tajusin, että ammattimaisen puhallinsäveltämisen edellytys on saada biisejä nuottikustantajille.

Onnistuin saamaan valokopion, jossa oli puhallinsoitinten äänialat ja viritykset. Ensimmäiset sävellykset tein Puhkupilleille.

1988 hain ja pääsin Elvis ry:n (toim. huom. nykyisin Musiikintekijät ry) jäseneksi, ja ymmärrys puhallinmusiikin säveltämisestä alkoi pikkuhiljaa syventyä.”

Uusi sukupolvi

”Vuonna 1995 Elvis ry järjesti Finnvoxilla sovituskurssin vanhoille soittimille, opettajana Markku Johansson. Mainio kurssi, jonka nimi hiukan huvitti, kun vanhat soittimet tarkoittivat puhallinsoittimia ja jousia.

Siellä huomasin, kuinka mahtavaa porukkaa yhdistyksessä on. Aloin käydä tapahtumissa ja opin tuntemaan esimerkiksi Timo Forsströmin. Pian huomasin veljeni Markku Viitasaaren kanssa kuuluvani uuden suomalaisen puhallinmusiikin säveltäjien ensimmäiseen sukupolveen. Music Finlandin Kari Laitinen on kirjoittanut tästä aiheesta hienon artikkelin.

Puhkupilleissä ollessani bändi teki neljä älppäriä pelkästään uudesta suomalaisesta puhallinmusiikista. Säveltäjiä oli ympäri Suomea. Syntyi myös monia puhallinmusiikin pienkustantamoja, kuten Timo Forsströmin ja Lassi Ikäheimon Blosari. Veljeni perusti 7ikko-kustannuksen, se on nykyään minulla ja serkullani Auli Viitasaarella.”

Vapaaksi taiteilijaksi

”Valmistumisen jälkeen tein luokanopettajan töitä Jyväskylässä  opiskellen samalla lisää musiikin teoriaa, kunnes 1998 onnistuin saamaan kaksi isohkoa sävellysapurahaa ja jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle.

Kun vapaus koitti, sävellyksiä alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Iso osa sen vuoden sävellyksistä on myöhemmin kustannettu USA:ssa.

Parin opettajavuoden jälkeen jäin uudestaan vuorotteluvapaalle. Sitten pinnasin vielä kolme vuotta putkeen saatuani tilaussävellyksiä ja apurahoja.

2005 muutin perheineni Tampereelle. Sain Jyväskylästä vielä vuodeksi vuorotteluvapaan ja sitten puolivuotisen apurahan valtiolta. Oli myös tilaussävellyksiä ja ensimmäiset kustannussopimukset jenkkeihin, joten lakkasin leikkimästä olevani muuta kuin päätoiminen säveltäjä.”

Crossing the Bosporus

”Kesällä 1998 ensimmäisen vuorotteluvapaani alettua olin juuri saanut yhden biisin valmiiksi. Soittelin kitaraa jäljitellen Ritchie Blackmorea, ja jostain riffistä se lähti. Timo Forsströmin silloin tuoreesta marssiklassikosta Castle Park pöllin viisi ensimmäistä nuottia: Ta-ta-da-da-da. Se rytminen laina oli kunnianosoitus Timon hitille.

Kuten aina, tarvitsin nytkin heti nimen biisille, jotta se alkoi kehkeytyä. Kun Porilaisten marssi jo oli, niin tästä tuli Bosporilaisten marssi, kansainvälisesti Crossing the Bosporus. Raakaversio valmistui alle vuorokaudessa. Vuonna 2000 sen levytti Suomalaisen konservatorion puhallinorkesteri Puhuri Jyväskylässä.

2003 osallistuin ensimmäisen kerran maailman suurimpaan puhallinmusiikkitapahtumaan nimeltä Midwest Clinic. Se pidetään vuosittain Chicagossa, ja 2014 tapasin siellä Grand Mesa -kustantamon omistajan Walter Cummingsin. Biisi päätyi heille, ja sieltä tulee joka vuosi rojaltisekki. Suomessakin se on myynyt sen, mitä puhallinmusiikkipartituuri voi täällä myydä, kolmisenkymmentä kappaletta. Se löytyy myös YouTubesta monen eri orkesterin esittämänä USA:sta ja Euroopasta aina Kiinaan asti.”

Puhallinmusiikki

”Soittokuntia on moneen lähtöön ja samassa orkesterissa voivat soittaa kaikenikäiset. Pienimpiä kokoonpanoja ovat puhallinkvintetit, vaskikvintetit ja suomalainen hieno keksintö vaskiseitsikko. Yhtenä muotona on sinfoninen puhallinorkesteri, jossa on melkein kaikki mahdolliset puu- ja vaskipuhaltimet sekä sinfoniaorkesterin lyömistö.

USA:ssa on 50 000 puhallinorkesteria, ja paljon niitä on monessa muussakin maassa. Meillä orkestereita on pari sataa, niissä viitisen tuhatta soittajaa, joista kolmisen tuhatta nuoriso-orkestereissa. Erityistä Suomessa on puhallinmusiikin säveltäjien suuri määrä suhteessa väkilukuun.

Nuorissa ja heidän vetäjissään on tulevaisuus. Radiot eivät meitä soita ja tv:ssä puhallinorkesterin voi nähdä vain itsenäisyyspäivänä. Alfa-tv lähetti sotilassoittokuntien konsertteja, mutta sekin tarina loppui.

USA:ssa ja monessa muussa maassa laaja harrastus perustuu puhallinmusiikin asemaan kouluissa. Heti kun lapsi saa soittimesta äänen, hänet laitetaan soittamaan yhdessä muiden kanssa. Ei sellaista, että soitat kopperossa yksin ja jännität kurssisuorituksia. Suomessakin on paikoitellen toimittu amerikkalaisittain jo 30 vuoden ajan, ja olen säveltänyt paljon myös alkeispuhallinorkestereille.

Genrenä puhallinmusiikki voi olla mitä vain sen mukaan, mitä kukin orkesteri ottaa ohjelmistoonsa. Monet suomalaisista puhallinmusiikin säveltäjistä ovat säveltäneet myös big bandeille, kuten itsekin.”

Säveltäminen

”Yleensä sävellys lähtee soimaan päässä. Kun esimerkiksi ajelen Kuortaneelle kotitilalleni ja takaisin, tulee sävellettyä lähes aina, sillä autossa ei ole radiota – eikä tule. Teemat pystyn yleensä nuotintamaan jo mielessäni.

Sibelius-ohjelmaa olen käyttänyt vuodesta 2000. Sillä voi myös kokeilla, miltä sävellys kuulostaa soitettuna. Nykyisillä saundilähteillä se voi olla hämäävän lähellä oikeaa orkesteria.

Tampereella autoa ajaessani en enää sävellä. Se loppui, kun tytär sanoi, että isi nyt ajoit jo kolmansista punaisista.”

Kilpailut

”Kansainvälisiä palkintoja on kuusitoista siten laskien, että olen ollut kolmen palkitun joukossa tai päässyt kolmen valitun teoksen mukana loppukonserttiin. Kaikki muut palkitut ovat melkein aina olleet yliopistosta valmistuneita säveltäjiä.

Sävellyskilpailut ovat olleet tie kansainväliseen uraan. Ykköseksi nostan voiton vuonna 2006 Italiassa, jossa Light up the Sky voitti pääpalkinnon. Suomesta palkintoja on tähän mennessä seitsemän.”

Rajaton

”Äsken lähetin saksalaiselle kustantajalle kuvauksen kolmiosaisesta konsertosta Planetary Blues sähkökitaralle ja sinfoniselle puhallinorkesterille. Viime vuonna sävellyskilpailussa Ranskassa se valittiin yli sadasta teoksesta kuuden joukkoon, ja matkustin finaaliin ja loppukonserttiin. Siinä kulminoituu kaikki, mitä olen tehnyt ja kokenut; rock, big band, sinfoninen puhallinmusiikki.

Vuonna 2008 minut hyväksyttiin Suomen Säveltäjien jäseneksi ja aloin käydä myös heidän tapahtumissaan. Rokkibiisejä olen viime vuosina säveltänyt esimerkiksi Moog Konttisen teksteihin. Soitan myös hänen bändissään.

ILLU-Band, Hänen Leipänsä ja Let´s Eppelin ovat vanhimmat edelleen toimivat rokkibändit, joissa olen soittanut kitaraa alusta asti. Let´s Eppelin on 1988 perustettu maailman neljänneksi vanhin Led Zeppelin -tribuuttibändi.

Vuodesta 1983 lähtien olen soittanut kitaraa myös Kuurtanes Big Bandissa ja sen seuraajassa Botnia Big Bandissa. Puhallinorkestereissa olen soittanut puhaltimia, ja Puhkupilleissä ehdin toimia myös varakapellimestarina.

Puhallinmusiikin säveltäjistä lienen Suomessa päätoimisin. Elantoa saan myös Puhallinorkesteriliiton lehden toimittamisesta ja liiton nuottijulkaisujen editoinnista.

Myös opettaminen on jatkunut. Vakituisin pesti on ollut Sotilasmusiikkikoulussa, jossa opetin monta vuotta sovittamista ja Sibelius-ohjelmaa.

Englanniksi olen käynyt pitämässä luentoja monessa maassa kuten  viime vuosina USA:ssa, Espanjassa, Latviassa ja Ruotsissa. Olenkin nimittänyt itseni uuden suomalaisen puhallinmusiikin suurlähettilääksi.”

Tänään ja ylihuomenna

”Juuri nyt teen Botnia Big Bandille teosta, jossa on valmiina jo nimi You’ve got a freak in me. Se lähti tulemaan eilen ja soi nyt päässä. Jossain vaiheessa päivää soittelen kitaraa ja koskettimia. Sävellajin jo tiedän, se on Bb-duuri, joka on sopiva puhallinmuusikoille.

Silloin kun en sävellä, yhtenä työnä on editoida omia sävellyksiä kuudelle amerikkalaiselle kustantajalleni. Seula siellä on tiuha, erityisesti suurella ja mahtavalla Alfred Musicilla.

Oma tulevaisuus on jatkaa valitsemallani tiellä. Yritän karsia kaikkea turhanpäiväistä. Tavoitteena on, että kun minusta aika jättää, tärkeimmät teokseni ovat maailmalla tai Music Finlandilla hyvin editoituina versioina, jotta orkestereiden on mahdollista niitä soitettavaksi löytää.”

Motto

”Paree teherä itte.”

---

Jukka Viitasaari (s. 1961) on säveltänyt puhallinmusiikkia ja big band -musiikkia lähes neljäkymmentä vuotta ja rockmusiikkia vielä kauemmin. Suomalaisista puhallinmusiikin säveltäjistä hän on saanut selvästi eniten kansainvälisiä palkintoja. Lähes sata hänen teostaan on julkaistu ja kustannettu partituureina, niistä 20 Yhdysvalloissa.

Viitasaari on kansainvälisen sinfonisten puhallinorkesterien kattojärjestön WASBE:n hallituksen jäsen ja Suomen Puhallinorkesteriliiton hallituksen jäsen ja suomalaisten puhallinmusiikkikustantajien järjestön FinnBand ry:n toiminnanjohtaja.

Kansainvälisissä kilpailuissa pääpalkinnon saaneet sävellykset:
Winds to Come (USA 2020)
Hero´s Journey (USA 2017)
Dance of the Epiphytes (USA 2013)
Light up the Sky! (Italia 2006).

Suomen puhallinorkesteriliiton sävellyskilpailussa 2004 voitto kaikissa kolmessa eri sarjassa teoksilla Sadetanssi, Tango-Fantasia ja Portrait Of A Searcher.

SPOL:n ja Elvis ry:n Suut messingillä -sävellyskilpailu 2005: I palkinto teoksella Jokainen soittaa soolonsa itse.