Toisin kuin useasti luullaan, musiikkialan käytäntöihin ei valitettavasti kuulu se, että musiikintekijät – säveltäjät ja sanoittajat – saisivat korvausta silloin, kun heiltä tilataan työsuoritus: sävellys ja/tai sanoitus. Olisiko tullut aika korjata tämä epäkelpo käytäntö?

Euroopan musiikintekijäjärjestöjen kattojärjestö ECSA on julkaissut Songwriters’ Fee & Master Point Guidelines -oppaan, jossa kerrotaan, miten jo muutamissa Euroopan maissa käytössä oleva musiikintekemisen työskentelypalkkio toimii käytännössä ja miten se on otettu vastaan.

Iso Britanniassa, Saksassa ja Tanskassa musiikintekijät ovat rohkeasti ottaneet esiin neuvotteluissa levy-yhtiöiden, artistien, managerien ja kustantajien kanssa vaatimuksen työskentelypalkkiosta tai osuudesta masterin tuottoon.

Musiikintekijöille syntyy kuluja ajasta, jonka he varaavat tilatun tehtävän suorittamiseen. Olisi sekä reilua että tulevaisuuteen katsovaa nähdä luonnolliseksi suorittaa korvaus musiikintekijälle hänen aikansa ja ainutlaatuisen ammattitaitonsa käyttämisestä.

”Esimerkiksi lastenhoitajan järjestäminen maksaa. Matkat ja majoitukset maksavat. Ja kirjoitussessiopäivänä pitää kieltäytyä muista työmahdollisuuksista”, tanskalaisen sisarjärjestömme DPA:n puheenjohtaja Tobias Stenkjær toteaa. ”Lauluntekijät ovat aina ensimmäiset musiikkibisneksen tarvitsemat ammattilaiset, mutta viimeiset saamassa työstään korvausta.”

Suoratoisto on noussut merkittävimmäksi tavaksi kuluttaa musiikkia. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut musiikintekijöille tulojen nousua. Master-oikeudet ja musiikintekijän oikeudet eivät ole tasapainossa. Levy-yhtiöiden osuus Spotifyn korvauksista on 57%, kun tekijöiden ja kustantajien yhteenlaskettu osuus on 13%. Loput 30% jää Spotifylle.

Tämä jakautuma on saattanut olla perusteltavissa fyysisten levyjen markkinoilla, kun levy-yhtiöt kattoivat omasta osuudestaan levyjen puristamis- ja kuljetuskustannukset, ja riskinä oli myös levyjen palautuminen sekä rikkoutuminen. Suoratoistobisneksessä näitä kustannuksia ei ole. Syntynyt kate jää jonnekin – miksi tekijöiden osuutta ei ole nostettu?

Biisi on musiikkibisneksen ydin. ”Ilman lauluntekijöitä koko muu sirkus on turhaa. Meistä kaikki lähtee”, kiteyttää J. Karjalainen.

ECSA:n ohjeistuksen tavoite on, että musiikintekijät saisivat korvauksen silloinkin, kun tekijänoikeuskorvaukset jäävät saamatta. Ainahan työstetty biisi ei etenekään, tai biisistä hyödynnetäänkin vain tiettyä osaa, tai kappaletta pidetään ”holdissa” – joskus niin kauan, että biisin ajankohtaisuus menetetään.

Musiikintekijät ovat kiinni entistä kapeammassa leivässä yhä hupenevissa tulonlähteissä. On realistinen pelko, ettei musiikintekemistä koeta enää mielekkääksi uravaihtoehdoksi. ECSAn esittämillä vaihtoehtoisilla malleilla voidaan varmistaa alalle järkeviä korvauskäytänteitä. Nämä tukisivat osaltaan suomalaisen uuden musiikin elinvoimaa, laadukkuutta ja kilpailukykyä. Tämä kannustaisi myös uusia tekijöitä hakeutumaan alalle.

Kysyn siis Lapinlahden lintujen lailla: ”Olisiko tullut aika?”

Aku Toivonen
toiminnanjohtaja
Suomen Musiikintekijät

Lainaus ”Olisiko tullut aika” on teoksesta
Olisiko käynyt niin (Vihtaasi on kustu)
säv. & san. Pekka Hedkrok, san. Timo Eränkö, san. Heikki Salomaa