Tee se itse!
Maija Kauhanen on reissunainen, joka on rakentanut omatoimisesti sekä kansainvälisen uransa että perisuomalaiset soittimensa.
Hongkong, Kolumbia, Japani, Etelä-Korea, Kanada, Venäjä, useat Euroopan maat ja tietenkin kaikki Pohjoismaat. Maija Kauhasen keikkakalenteri muutaman viime vuoden ajalta näyttää, että pääosa töistä on ulkomailla.
”Haaveilin jo parikymppisenä kansainvälisestä urasta. Tai järkeilin, ettei kanteleensoitolla tai ylipäätään kansanmusiikilla voi elää, jos tekee töitä pelkästään Suomessa”, hän kertoo.
Syksyllä 2019 Kauhanen jäi keikkatauolle kolmen vuoden tiiviin keikkarupeaman jälkeen. Hän aikoi valmistella uutta soolomusiikkia työhuoneella ja uudessa, ikiomassa kodissa Helsingin Kalliossa. Ja tehdä biisinteko- ja keikkareissuja ulkomaille.
Sitten tuli pandemia. Kevät 2020 menikin lähinnä nukkuessa.
”On vaikeaa luoda uutta, kun ei ole mitään näkymiä tulevaisuuteen. Lamaannuin. Olin varmaan kuusi viikkoa soittamattakin ja kun yritin aloittaa, sain rakot sormiini. Ihan kuin lapsena.”
KANTELEESEEN Maija tutustui ensin musiikkileikkikoulussa. Opettaja huomasi hänen lahjakkuutensa ja oli sitä mieltä, että tämä tyttö täytyy laittaa musiikkiopistoon. Maijan vanhemmat tarttuivat ideaan.
”Olen meidän perheen vanhin lapsi. Mun jälkeen myös kaikki sisarukseni menivät musiikkiopistoon.”
Maijalle oli luontevaa jatkaa musiikkiopistossakin kanteleen kanssa. Kantele kun ei piittaa siitä, että soittajalta puuttuu puolet pikkusormesta lapsuuden tapaturman takia.
”Sen kanssa pystyy luovimaan ihan hyvin.”
Järvenpään musiikkiopistosta tie vei Sibelius-Akatemian nuorisolinjalle, Sibelius-lukioon, Kaustiselle Ala-Könni-opistoon ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalle. Kauhanen valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2015.
”Joskus kandiopintojen aikaan aloin tosissani miettiä, haluanko tehdä tätä. Totesin, että kyllä mä haluan. Valintaani ei ole koskaan kyseenalaistettu missään. Meillä kotona on aina pidetty tärkeänä, että saa tehdä sitä, mistä tykkää. Vasta opiskelukavereiltani kuulin, että tätä ammatinvalintaa voidaan pitää haahuiluna.”
Kauhanen ei ole jäänyt odottelemaan, että hänet löydetään tai että häntä pyydetään mukaan juttuihin. Jos kanteleensoittajana tekisi niin, saisi odotella ikuisesti. Oli tartuttava toimeen ja järjestettävä itselleen töitä jo opiskeluaikana.
”Yhtenä kesänä tehtiin kaverin kanssa varmaan jotain 150 vanhainkotikeikkaa. Siinä tuli harjoiteltua se keikkamyynti. Ja kun kantele ei ole varsinainen bändisoitin, niin bändit oli perustettava itse.”
KANSAINVÄLISEN uran Kauhanen aloitti tutkimalla kokeneempien kollegojen keikkakalentereita. Hän lähestyi festivaaleja, joilla nämä esiintyivät.
”Saatoin myös ilmoittautua kansainvälisille festareille vapaaehtoistöihin. Päivisin laittelin tuntikausia penkkejä katsomoihin. Iltaisin sain hengailla ja verkostoitua”, Kauhanen kertoo.
”Itsensä markkinoiminen ja myyminen uran alussa on aikamoista hommaa. Sitä saattoi lähettää satoja sähköposteja ja saada viisi keikkaa.”
Keikkamyyjä ja agentuuri tulivat mukaan Kauhasen kuvioihin 2017. Se vapautti kanteletaitelijan aikaa luovaan työhön.
”Mulla on myös muutama mentori, joiden kanssa pallottelen omia juttujani. Ja itse mentoroin muutamaa maisteriopiskelijaa. Saatetaan lähteä ihan siitä, että biografian ja teknisen raiderin pitää olla kunnossa. Tai siitä, että mihin verkostoitumistapahtumiin kannattaa osallistua ja miten.”
Maija Kauhanen on myös yksi Musiikintekijöiden mentoreista vuonna 2022. Hän valitsee yhden henkilön hakemusten perusteella mentoroitavakseen.
”Olen tästä mahdollisuudesta todella innoissani. Minusta on ihanaa olla avuksi muille.”
SÄVELTÄMISTÄ ja sanoittamista Kauhanen on harjoitellut lapsesta asti.
”Mulle on ollut ihan yllätys, että kaikki muusikot ei tee niin. Kansanmusiikkipedagogiikkaan kuuluu se, että tehdään itse. Mun läksyt oli jo musiikkiopistossakin sitä, että harjoittele toi kappale ja tee lisäksi oma biisi. Kanteletunneilla myös aina lauletaan ja säestetään itseä. Tehdään biiseihin omia sovituksia, soinnutuksia ja sanoja. Sekoitetaan kansanmusiikkia omaan musiikkiin.”
Raivopyörä, Maija Kauhasen ensimmäinen soololevy, julkaistiin vuonna 2017. Se sai Etno-Emman, ja Suomen arvostelijain liitto myönsi Kauhaselle Kritiikin Kannukset -palkinnon. Se on tunnustus taiteellisesta läpimurrosta.
Raivopyörällä Kauhanen käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kappaleet ovat sekoituksia kansanperinteestä ja Kauhasen omista sanoista ja sävelistä.
”Esimerkiksi Raivopyörä-kappaleeseen olen poiminut ajattomilta tuntuvia laineja perinnelauluista ja rakentanut niistä oman tarinani. Sävellyksen olen rakentanut
parin tahdin mittaisen runolauluteeman ympärille. Se on kansanmusiikissa ihan yleinen työtapa. Lopputulos on lähes kymmenminuuttinen ja polyrytminen teos.”
SYYSKUUSSA 2021 tie Maija Kauhasen luo mutkittelee peltojen ja metsien läpi keskelle ei mitään – ainakin Kalliosta katsoen. Ollaan Espoon Nuuksiossa järven rannalla, Kauhasen ”pandemia-ajan residenssissä”, joka on neljän ihmisen kimppakoti.
”Mä aloin tuntea itseni tosi yksinäiseksi siellä Kalliossa. Olen tottunut reissaamaan keikoilla ja kun en reissaa, tapaan ystäviä, teen töitä kahviloissa ja elän aika aktiivista elämää”, Maija kertoo.
”Kaikki tuo otettiin pois.”
Nuuksion omakotitalossa asuu kolme ihmistä. Maijalla on käytössään erillinen rakennus, jossa on kylppäri sekä makkarin ja työtilan virkaa tekevä huone. Kallion-kotinsa hän on laittanut vuokralle.
”En ole varsinainen luontoihminen, mutta kyllä mä olen nauttinut täällä olosta. Aamu-uinneista ja laiturilla istuskelusta. Ja siitä, että on voinut tehdä vaikka aamuimproja kun soittimet on olleet tässä kotona. Ja on ollut ihanaa tutustua näihin ihmisiin täällä!”
Mutta koska Maija tykkää vaihtaa maisemaa, tuntuu paluu kotiin Kallioon oikein hyvältä 9 kuukauden maalla asumisen jälkeen. Uutta musiikkia on syntynyt ja toisen sooloalbumin äänitykset ovat aluillaan.
”Nyt mietin, mitä näistä tarinoista haluan laittaa levylle. Aihioita ja materiaalia on varmaankin kolmen levyn verran. Haluan edelleen tehdä niin, että äänitetään yhtä aikaa laulu, perkussiot ja kantele. Sitten jotakin päälleäänityksiä. Liven tuntu kiehtoo tässä soolomateriaalissa.”
SOOLOURANSA lisäksi Maija on mukana useissa bändeissä ja projekteissa esiintyjänä sekä musiikintekijänä. Tällä hetkellä aktiivisesti työn alla ovat Okra Playground -yhtyeen kolmas albumi sekä äänitykset yhteistyöartistien levyille Britteihin sekä Ruotsiin.
Taiken kolmevuotinen taitelija-apuraha päättyy vuodenvaihteessa. Sen jälkeen Kauhanen on taloudellisesti aikalailla tyhjän päällä.
”Tähän aikaan syksystä yleensä tietää seuraavan vuoden aikataulut aika tarkkaan. Nyt ei ole tiedossa oikein mitään.”
Toisaalta ulkomaan soolokeikkoja on alkanut ilmaantua lyhyelläkin, noin kuukauden varoajalla. Ja tottuneena reissaajana Kauhasen on helppo pakata settinsä mukaan ja lähteä matkaan.
”Jos tässä maailmantilanteessa yrittäisi vasta rakennella tätä hommaa, niin kyllä olisi vaikeaa. Että siinä mielessä on kyllä asiat kivasti.”
5 x set up
”Tuulikellot ovat viehättäviä ja niistä saa rakennettua mielenkiintoisia saundimaailmoja.”
”Isä on opetellut tekemään mulle kanteleita. Ne värjätään yhdessä visioni mukaisesti ja äiti on suunnitellut kanteleisiin kaikuaukkojen kuvioita.”
”Olen ostanut nettikirppiksiltä kaikenlaisia emalikulhoja ja pottia perkussiosettiini. Näitä voi soittaa myös jousella.”
”Olen ryhtynyt opettelemaan kitaransoittoa. Isäni rakensi tämän mandokitaran.”
”Saan iloa pienistä asioista ja väreistä. Tässä kynsilakat, keikkakengät sekä teipit, joilla koristelen tavaroitani.”
Maija Kauhanen (s. 1986) on muusikko, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja tuottaja. Hänen soittimiaan ovat laulu, kaiken kokoiset kanteleet, lyömäsoittimet, saksofoni, kansanomaiset puhaltimet, harmooni, koskettimet ja kulloinkin tarvittavat soittimet ideologialla ”soitinta ei tarvitse osata soittaa voidakseen käyttää sitä”.
Sooloalbumi
Raivopyörä (2017, Nordic Notes)
