Tunnustan, en ole ollut järjestöihminen. Ensimmäisessä kokouksessani (silloin Elvis ry) taisin istua yhdeksän vuotta sitten. Asia toki oli pääosin tuttua, mutta huomasin joutuneeni keskelle kirjanyhdistelmien viidakkoa. NPU, ECSA, APCOE FFACE… Kokemuksesta voin kertoa, että googlaaminen ei auta. Erään valtion kansallisen poliisin ja laivanvarustajien yhdistysten sivuilta selviydyttyäni päätin tunnustaa tietämättömyyteni. Lohdutan ja kannustan siis kaikkia uusia jäseniä: aina ei voi ymmärtää, ennen kuin ymmärtää kysyä. Se riittää!

NPU:hun tutustuin Holmenkollenilla norjalaisten musiikintekijöiden vieraana vuonna 2011. Nordic Populärauktorunion perustettiin vuonna 1949 ajamaan populaarimusiikin asiaa. Suomi tuli mukaan 1967. Tapaamme nykyään vähintään kerran vuodessa, ja täällä Suomessa seuraavan kerran syksyllä 2021.

Jaamme huoliamme, toimintatapojamme ja ideoitamme. Pyrimme löytämään yhteisiä näkökulmia musiikintekijöiden edunvalvontaan ja yhteistyöhön. Järjestöjen toimistot kokoustavat puhelimitse kuukausittain, joten pohjoismainen tietojenvaihto on normaali osa arkea.

Pohjoismaisilla tekijäjärjestöillä on vahvat roolit myös eurooppalaisessa kattojärjestössämme ECSA:ssa. European Composer and Songwriter Alliance perustettiin vuonna 2007. Toimisto pitää majaa Brysselissä, koska ensisijainen tehtävä on ajaa Euroopan musiikintekijöiden asiaa poliittisen vaikuttamisen keinoin.

Järjestö koostuu kolmen eri tekijäryhmän komiteasta: populaarimusiikin APCOE, taidemusiikin ECF ja elokuva/AV-musiikin FFACE. ECSA:n kautta tehty vuosien uurastus ja lobbaus johti osaltaan EU-tekijäoikeusdirektiivin hyväksymiseen parlamentissa viime keväänä.

Suomen Musiikintekijät ry on tänä päivänä kansainvälinen ja aktiivinen toimija. Olemme osa eurooppalaista musiikintekijöiden kollektiivia, jonka ongelmat ovat yhteisiä.

Kunhan DSM-direktiivi saadaan sovitettua jokaisen jäsenvaltion lainsäädäntöön, matka jatkuu. Artiklat ovat työkaluja, joilla digimarkkinoita pyritään saamaan reilummiksi myös tekijöille.

Alustapalvelut on velvoitettu sopimaan tekijänoikeudellisen materiaalin käytöstä, hyvä niin. Mutta se ei riitä.

Jos tekijätiedot saadaan suoratoistopalvelujen itsestään selväksi asiakaspalveluksi, loistavaa. Mutta sekään ei riitä. Jos nykyinen pro rata-tyyppinen rahan jako (kuukausimaksusi menee enimmäkseen striimatuimmille teoksille, vaikka kuuntelisit aivan muuta) muutettaisiin user centric-malliksi (rahasi jakautuu niille, joita todella kuuntelet), ollaan jo pitkällä. Mutta ei se riitä.

Jos Spotifyn kaltainen suoratoistopalvelu tulouttaa noin 70% tuotoistaan musiikkialalle, mikä on tekijöiden osuus? Jos vilkasemme tilitystietojamme, ikävä totuus paljastuu. Se ei riitä!

Rahan jakautuminen musiikkibisneksessä puhuttaa myös seuraavassa Musiikintekijöiden päivässä. Miksi tuottaja saa palkkaa, mutta tekijä ei? House writerkaan ei saa palkkaa työstään, vaan halutessaan ennakkoa tekijänoikeustulostaan. Ennakko vähennetään tulevista Teosto-korvauksista.

Näinä aikoina, kun rahan jakajina saattaa olla suuri määrä tekijöitä vaihtelevilla panostuksillaan valmiiseen teokseen, on pakko miettiä tätäkin ansaintalogiikkaa uudelta kulmalta.

Ja eurooppalaiset kollegamme ovat samalla asialla: Saksassa ja Britanniassa keskustelu biisinkirjoittajien päiväpalkasta on jo aloitettu.

Viime vuosina koko musiikkiala, ja luovat alat yhdessä, ovat osoittaneet, että yhteisiä asioita voidaan ajaa yhdessä. Mutta se ei riitä. Alalla on epäoikeudenmukaisia ja läpinäkymättömiä käytäntöjä, jotka on avattava, jotta muutos voi tapahtua. Niitä asioita ajavat vain tekijät.

Se oli yksi syy, miksi itse aikoinani uskaltauduin tähän lyhenteiden viidakkoon. Halusin mennä sen läpi ja tehdä edes jotakin. Se riittää.

Kaija Kärkineen
Hallituksen puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät