Pienet muutokset paperilla toivat lisää sattumanvaraisuutta itsensätyöllistäjän elämään, eikä TEM:n laatima 191-sivuinen ohjeistus TE-keskuksia varten tehnyt lain tulkintaa yhtään helpommaksi. Vähäinenkin keikkatyö ja laskutuspalveluiden käyttö voidaan nyt katsoa yritystoiminnaksi. Tällöin tekijä menettää oikeuden soviteltuun päivärahaan.
Sivutoiminen yrittäjyys toki sallitaan, mutta raja pää- ja sivutoimisen välillä on sekin varsin häilyvä. Sivutoimisuutta määrittävät yli puolen vuoden työsuhteet tai toimeksiannot ovat meidän alallamme harvinaisia. Ja jos esimerkiksi markkinoit työtäsi enemmän kuin vähäisessä määrin (?!), olet jo päätoiminen yrittäjä. Ei kuulosta kovin kannustavalta, saati sitten työllistymistä edistävältä lainsäädännöltä. Ja voi sitä TE-virkailijaparkaa, joka joutuu tulkinnan tekemään…
Elvis ry:n jäsenistä 47%:lla on yritys tai toiminimi (Sosiaali-ja eläketurvakysely 2013), ja useimmat heistä ovat yrittäjiä vapaasta tahdostaan ja ilomielin. On myös paljon niitä tekijöitä, jotka käytännön syistä haluavat olla freelancereita. Opetus-, teatteri- ja muusikontöissä verokortilla toimiminen voi olla se helpoin tai jopa ainoa tapa toimia. Lisäksi YEL-maksu on monille pienituloiselle musiikintekijälle ylivoimaisen korkea.
Elvis, Suomen Säveltäjät ja Teosto lobbaavat ns. MYEL-mallia, jossa tekijä voisi kerryttää sosiaali- ja eläketurvaansa tekijänoikeustuloistaan. Tosiasia kuitenkin on, että meistä useimmat tekevät elääkseen paljon muutakin kuin tekijänoikeustuloja kartuttavaa työtä. Siksipä olemme keskellä laajempaa ongelmavyyhtiä, jonka juuret ovat kyvyttömyydessä nähdä ja hyväksyä muutos, joka yhteiskunnassa ja työelämässä on jo kauan sitten tapahtunut.
Minulle on ihan sama, kutsutaanko minua yksinyrittäjäksi vai itsensätyöllistäjäksi. Molemmilla nimikkeillä toimivat ovat tismalleen yhtä epätasa-arvoisessa asemassa sosiaali- ja eläketurvansa suhteen. On surullista, että rämmimme edelleen menneessä maailmassa, jossa työntekemisen muotoja on tasan kaksi: yrittäjä tai palkansaaja.
Syy ole pelkästään poliittisissa päättäjissä, vaan myös palkansaajajärjestöissä, jotka tämänkin lakiesityksen siunasivat.
Olisiko perustulo sittenkin se yksinkertaisin ratkaisu, jonka poliittiset päättäjät, ammattijärjestöt ja virkamiehetkin voisivat hyväksyä? Ja minkälainen perustulomalli olisi paras, se onkin jo sitten ihan toinen kysymys. Jokaisella toimijalla taitaa olla siitä oma käsityksensä, ja konsensus ei todellakaan tunnu olevan päivän sana.
KELA on nyt perustanut työryhmän kehittämään perustulokokeilua jo vuodelle 2017. Jonkinlaista tahtoa lienee siis ilmassa.
Ja kevättä, onneksi!
Kaija Kärkinen
Hallituksen puheenjohtaja
Elvis ry