Hallituksen eduskunnalle 12. syyskuuta antaman esityksen mukaan tekijät alkavat saada korvausta teostensa kirjastoista tapahtuvasta lainaamisesta. Tätä tarkoitusta varten on ensi vuoden budjettiin varattu kaksi miljoonaa euroa.
Kyseessä on siis tekijöiden kannalta selvä edistysaskel. Tekijöiden yksinoikeutta kirjastojen osalta toki edelleen rajoitetaan, mutta korvausoikeus sentään saadaan. Huonoa on se, että edes tämä korvausoikeus ei edelleenkään koske esittäviä taiteilijoita kuten muusikoita eikä tuottajia ja kustantajia.
Musiikintekijöiden osalta korvausoikeus koskee äänitteitä sekä nuottijulkaisuja ja laulukirjoja. Elokuvateoksilla on jo ennestään laajemmat tekijänoikeudet eli niiden käyttöön kirjastojen on hankittava erilliset luvat. Elokuvateoksina voidaan pitää myös äänitteitä, joilla on mukana musiikkivideo.
Kun korvausoikeutta koskeva laki on tullut eduskunnassa hyväksytyksi, ryhdytään käytännössä luomaan järjestelmää korvausten tilittämiseksi. Tässä vaiheessa tulee myös ratkaistavaksi, kuinka suureksi musiikintekijöiden kokonaisosuus muodostuu verrattuna kauno- ja tietokirjailijoiden korvauksiin. Oikeus korvaukseen tulee olemaan ainakin kaikilla Euroopan talousalueen tekijöillä ja jakoperusteena ovat lainausmäärät. Koska jaettavaa on vähän, joudutaan tilittämisessä tietysti arvioimaan, millaisella tarkkuudella saavutetaan paras kustannustehokkuus suhteessa tilitettäviin summiin.
Lainauskorvaukset eroavat siis olennaisesti kirjastoapurahoista, joita säveltaiteellekin on jaettu vuodesta 1999 lähtien. Apurahat ovat valtion kulttuuritukea, joita myönnettäessä ei menestyvillä tekijöillä ole automaattista etusijaa vaan apurahalautakunta voi toimeksiantonsa puitteissa tehdä päätöksiä kulttuuripoliittisin perustein. Sen sijaan uudet lainausoikeuskorvaukset ovat tekijänoikeuskorvauksia, joita ei jaeta esimerkiksi laadullisin kriteerein vaan sen mukaisesti, kuinka paljon teoksia käytetään. Erona on myös se, että apurahat ovat verottomia mutta korvaukset verotettavaa tekijänoikeustuloa. Tärkeää tietysti on, että lainausoikeuskorvaukset eivät jatkossa pienennä kirjastoapurahojen kokonaismäärää.
Useissa Euroopan maissa myös esittäjillä sekä tuottajilla ja kustantajilla on jo aikaisemminkin ollut joko oikeus korvaukseen tai vielä laajempi tekijänoikeus. Suomessa ja Pohjoismaissa kirjastot ovat olleet tässä suhteessa erikoisasemassa. Kuitenkin EU:n vuokraus- ja lainausdirektiivi vuodelta 1992 jo edellyttää minimissään korvauksia ainakin tekijöille. Direktiivistä on tosin ollut aikaisemmin eri tulkintoja ja Suomen valtio on vasta nyt EU:n komission kovistelemana tunnustanut tosiasiat kuten hallituksen esitys osoittaa. Reilumpaa olisi ollut muuttaa lakia tekijämyönteisempää suuntaan ilman EU:takin.
Uusi korvausoikeus koskee lainaamista yleisölle mutta ei tutkimuskäyttöä kirjaston tiloissa. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta, minkä jälkeen tilityskäytäntöjen luominen vie oman aikansa.
Teksti ja kuva: Martti Heikkilä