Suomessa on peritty tyhjäkasettimaksuja vuodesta 1984 lähtien. Seitsemäntoista vuoden aikana on kerätty yhteensä runsaat 780 miljoonaa markkaa. Viime vuoden kertymä oli runsaat 55 miljoonaa.
Nämä varat on tilitetty ensinnäkin henkilökohtaisina korvauksina teosten tekijöille, esittäjille, tuottajille ja kustantajille. Musiikin tekijöille ja kustantajille ne on maksettu Teoston muun tilityksen suhteessa. Sen lisäksi varoja on ohjattu tekijöiden ja esittäjien yhteisiin tarkoituksiin sellaisten organisaatioiden kuin ESEK, LUSES ja AVEK kautta. Säveltäjän saama LUSES-apuraha on siis osaltaan peräisin näistä maksuista.
Maksujen perusteena on ollut se, että tekijänoikeuslain mukaan kansalaiset ovat saaneet äänittää omaan yksityiseen käyttöönsä musiikkia, elokuvia ja muita ohjelmia lähinnä radiosta ja tv:stä. Tämä on tietysti pienentänyt oikeudenhaltijoiden tuloja ja näin aiheutunutta haittaa on voitu kompensoida kasettimaksuilla. Eduskunta on katsonut, että tällainen järjestelmä on parempi kuin yksityisen nauhoittamisen kieltäminen, koska sen valvominen olisi vaikeaa ja koska järjestelmä edistää teosten leviämistä.
Tyhjäkasettimaksua peritään c-kasettien ja videokasettien lisäksi nyt myös esimerkiksi CD-R-levyistä. Isoa-Britanniaa, Irlantia ja Luxenburgia lukuunottamatta sellainen on kaikissa EU-maissa, monissa se peritään myös laitteista kuten pc-koneista. Maksu on korvausta henkisen omaisuuden yksityisestä käytöstä. On selvää, että jos yhteiskunnassamme jonkun omistusoikeutta lailla rajoitetaan, siitä myös maksetaan kohtuullinen korvaus. Jos metsäpalsta pakolla otetaan valtion haltuun luonnonsuojelualueeksi, siitä tietysti omistajalle kohtuuden mukaan korvataan.
Uuden tietoverkkoaikaa koskevan Eu-direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat säätää digitaalisen yksityiskäyttöön tapahtuvan kopioinnin vapaaksi. Ehtona on, että kyse on todella luonnollisen henkilön yksityisestä käytöstä, jolla ei ole välittömiä tai välillisiä kaupallisia tarkoituksia. Edellytyksenä on myös, että oikeudenhaltijat saavat ”sopivan hyvityksen”.
Suomen tekijänoikeuslaki on muutettava 22.12.2002 mennessä uuden EU-direktiivin mukaiseksi. Tähän mennessä päätetään monen muun asian lisäksi myös niistä raameista, jotka lainsäätäjä asettaa näille uusille kompensaatiojärjestelmille. On luonnollista, että jatkossa näitä maksuja on perittävä myös kaikista niistä laitteista, joilla henkistä omaisuutta yksityiseen käyttöön kopioidaan. Mahdollisesti maksujen aluetta on syytä laajentaa myös esimerkiksi internetin käyttömaksuihin.
Toivottavasti suomalaiset ja heidän valitsemansa päättäjät nyt laajoin joukoin ymmärtävät, että kattava ja toimiva yksityisen käytön korvausjärjestelmä on oikeudenmukainen ja kätevä.
Martti Heikkilä