Sähköpostia
Kaija ja Ile pelaavat jatsia Cinecittàssa Roomassa 1991. Euroviisut ovat toki suurta arpapeliä…
Sotavelat maksettiin, EU:hun päästiin ja lätkässäkin on kerran voitettu kultaa. Sibelius, HIM ja The Rasmus myyvät hyvin. Ai niin, Nokiakin pitää tietysti mainita. Silti on olemassa yksi asia, joka edelleen kaivelee kansamme kollektiivista itsetuntoa. Euroviisut. Mutta nyt on alkanut hiljalleen näyttää siltä, että jonkinlaista orastavaa toivoa on tälläkin saralla havaittavissa.
Englanninkielinen nimi ”European song contest” viittaa vahvasti siihen, että Euroviisut olisivat sävellysten välinen kilpailu. Tämä lienee järjestäjätahonkin puolelta pelkkää huolimattomuutta ja hitautta ajan merkkien ja ilmiöiden tulkinnassa. Oikeastihan kyse on jo vuosien ajan ollut jostain aivan muusta. Suomessa tapahtumasta on iät ja ajat käytetty nimeä ”laulukilpailu”, vaikka kyseessä ei sittenkään taida olla kevyen musiikin vastine Mirjam Helinin nimeä kantavalle mittelölle. Olipa kysymyksessä sitten laulujen tai laulajien välinen kisa, niin Suomen Yleisradiokin on vihdoin herännyt ympäröivään todellisuuteen ja päättänyt uusia kilpailukäytäntöään. Aiemminhan osallistujien valinta on vaihdellut avoimen ja kutsukilpailun, sekä näiden yhdistelmien välillä, mutta kutsuttuina osapuolina ovat aina olleet musiikin tekijätahot. Säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat ovat luoneet teoksia, joille on sitten pyritty etsimään mahdollisimman sopivat tulkitsijat. Ja kilpailusijoitukset ovat puhuneet omaa karua kieltään.
Vaan ei hätää. Nyt YLE on ratkaissut ongelman ja löytänyt menestyksen avaimen. Osoitetaan kutsut suoraan esittäville artisteille. Siispä vuoden 2006 Suomen karsinta järjestetään kahdentoista artistin välisenä kutsukilpailuna. YLE valitsee yhteistyössä levy-yhtiöiden kanssa kutsuartistit ja kilpailusävelmät alkukarsintoihin. Kultakin artistilta pyydetään kaksi esitystä kilpailemaan voittopaikasta. Tämä on viisasta, koska valjastamalla musiikkiteollisuuden koko koneisto käyttöön saadaan joukosta siivilöityä pois mahdolliset kiusalliset sattumat, joita sinne muuten saattaisi päästä lipsahtamaan. Aiempina vuosina näin on joskus käynyt – jopa siinä määrin, että tällainen puolivahingossa mukaan livahtanut kuokkavieras onkin valittu Suomen edustussävelmäksi. Tuhoisin seurauksin. Mutta kun asialla on koko suomalaisen äänilevyteollisuuden ja kaikkein suosituimpien huippuartistien huikea osaaminen, niin tulokset tulevat varmasti olemaan tasaisen suurenmoisia millä tahansa kriteerillä mitattuna. Ja onhan siellä jossain ravintoketjun ääripäässä jotain luottojätkiä ja -mimmejä, jotka saavat ne kappaleetkin kyhättyä. Kyllä ne osaa, nehän on ammattilaisia.
Tällaisella artistilähtöisellä lähestymistavalla saadaan joka tapauksessa parhaiten yleisö viihtymään ja ennen kaikkea sillä saavutetaan medianäkyvyyttä. Sehän on asia jonka tärkeyttä ei kerta kaikkiaan voi liikaa korostaa nykypäivänä. Kyllä kansainvälinen yleisökin taatusti herää kuuntelemaan kilpailusävelmäämme aivan eri tavalla, kunhan esittäjä pistää kaiken peliin. Asunnot, kesämökit, puolisot, ex-puolisot ja salarakkaat. Uskonasiat, alkoholismin ja ylinopeussakot. Eikä golfiakaan sovi unohtaa. Loppujen lopuksi on aivan sama millainen tekele itse kilpailusävelmä on. Esiintyvän huippuartistin henkilökohtainen säteily ja karisma tekee peruskvinttikierrosta ehtymättömän ja alati uusiutuvan luonnonvaran. Ja ”minne meet, mitä ikinä teet” kuulostaa aina yhtä koskettavalta, kun tulkinnasta välittyvät omakohtaiset kokemukset ja eletty elämä.
Yleisradio on esittänyt kilpailun tiedotuksen yhteydessä kainon toivomuksen, että Suomen karsinnat synnyttäisivät hittejä. Turhaa vaatimattomuutta. Näillä metodeilla hittien syntyminen on itsestäänselvyys. Artistimmehan ovat hittejä jo itsessään ! Voitto näyttää vääjäämättömältä. Eli aletaanpa jo suunnitella vuoden 2007 viisuisännyyttä. Paitsi että löytyyköhän meiltä tarpeeksi suurta areenaa kisoille, vai pitäisikö rakentaa joku uusi…?
Tommi Lindell
musiikin tekijä ja esittäjä
Teksti: Tommi Lindell
Kuvat: Petri Kaivanto/Prontosaurus Oy