Onpa ollut innostavaa koota tätä ensimmäistä päätoimittamaani Musiikintekijää. Vaikka olen tehnyt musiikkijournalismia neljännesvuosisadan, on minulla poikkeuksellisen vahvasti olo, että nyt ollaan asian ytimessä.

Tässä lehdessä saa ja pitää keskittyä siihen magiasta suurimpaan: lauluntekemiseen.

Se on minulle rutkasti suurempi mysteeri kuin teille, Musiikintekijöiden jäsenille. Vaikka olenkin muutaman kappaleen elämässäni tehnyt ja ne jopa cd-levylle asti esittänyt, eivät Teosto-tuloni olisi koskaan riittäneet edes Suomen Musiikintekijöiden jäsenyysrajaan. Olen siis sillä sektorilla ikuinen harrastaja ja aloittelija. Ja sen kanssa täysin sinut.

Positioni takia jaksan innostua loputtomasti siitä taidosta, mikä teillä on. Oli kyse sitten näennäisen yksinkertaisesta rockriffistä, ikiaikaisia perinteitä kunnioittavasta ja uudistavasta kansanmusiikista, psykedeelisestä metallista, virtaviivaisesta popista, kellariräpistä tai täysin uusia uria etsivästä nykymusiikista, sama ihana mysteeri on läsnä: millaisesta ihmisestä tämä kaikki on lähtöisin ja millaisen matkan se on kulkenut ennen päätymistä korviini.

Paino sanalla ihminen.

Tässä lehdessä käsitellään nykyajan kuumimpiin lukeutuvaa puheenaihetta eli tekoälyä. Itse teknologiamyönteisenä ja kaikesta uudesta innostuvana suhtaudun aiheeseen ristiriitaisesti. Olen kiinnostuneena testaillut tekoälysovelluksia ja hämmästellyt niiden valtavan nopeaa kehitystä, mutta toisaalta tuntuu koko ajan selvemmältä, että niiden maagisimpien hetkien takana on nyt ja aina oltava ihminen.

Mikko Meriläinen

Kirjoittaja on pitkän linjan musiikkitoimittaja, levy-yhtiöammattilainen, viestijä ja intohimoinen äänitteiden hamstraaja, joka kerran pyysi tekoälyä tekemään kappaleen eksyneestä kissanpojasta. Siitä tuli aika omituinen.