Musiikintekijät -logo

Muutoksen aika

Pimeys Haastattelu

Muutoksen aika

Pimeys äänittää paraikaa neljättä albumiaan. Sen prosessia on leimannut muutos. Yhtyeen biisintekijät Joel Mäkinen ja Pekka Nisu kertovat, miten uudet toimintatavat ovat vaikuttaneet Pimeyden musiikkiin.

Helsingin Vallilassa sijaitsevan äänitysstudion sohvalla istuu kaksi miestä.

Keltatakkinen vaihtaa asentoaan alituiseen ja puhuu mielellään. Usein ajatus taitaa muotoutua vasta, kun lauseen alku on jo ehtinyt ulos suusta. Hän on Pimeys-yhtyeen laulaja ja kosketinsoittaja Joel Mäkinen.

Pitkätukkaisempi mies istuu rauhallisesti sohvan nurkassa. Hän on pukeutunut kokonaan mustaan ja puhuu pääosin rauhallisia, harkittuja lauseita. Hän on Pimeys-yhtyeen laulaja-kitaristi Pekka Nisu.

Mäkinen ja Nisu ovat tietenkin huomanneet olevansa ominaispiirteiltään erilaisia.

”Me ollaan rytmisesti erilaisia ihmisiä. Uskon, että se on ollut meidän vahvuus. Se, että tässä on kaksi ihan erilaista jäbää”, sanoo Mäkinen.

”Joelilta tulee hirveästi ideoita, kun yritän kehitellä mun ensimmäistä. Siitä saattoi aluksi tulla sellainen fiilis, että en halua ottaa vastaan sen ideoita”, kertoo Nisu.

Paraikaa Pimeys äänittää syksyllä ilmestyvää neljättä albumiaan. Sen laulut ovat Mäkisen ja Nisun säveltämiä ja sanoittamia.

Pimeys syntyi kahdeksan vuotta sitten, kun Joel Mäkisen ja Pekka Nisun silloiset bändit olivat ”vähän katkolla”. Kaksikko tutustui toisiinsa Pimeydessä bassoa soittavan Jukkis Virtasenkautta.

”Olin hommannut itselleni soolokeikan Korjaamolle, eikä mulla ollut mitään musaa. Pyysin Pekkaa mukaan. Siitä tämä lähti”, kertoo Mäkinen.

”Mitään bändiä ei ollut vielä olemassa. Me vaan ruvettiin tekemään biisejä ja jakamaan niitä toisillemme.”

Biisejä jaettiin Nisun yksiössä Töölössä ja Mäkisen kotona Helsinginkadulla. Samalla kuunneltiin melodista ja kaunista musiikkia – muun muassa The Beatlesia, The Smithsiä ja ranskalaista Air-yhtyettä. Yhdessä kuunneltu musiikki oli jotain ihan muuta kuin tuolloin pinnalla ollut raskas ”kovalevyrock”.

”Kun me näytettiin tekstejä toisillemme, niin välillä luettiin niitä ihan korvat punaisina. Tajuttiin, että nyt ollaan jonkun äärellä.”

Mäkinen oli aiemminkin sanoittanut laulunsa suomeksi. Nyt myös Nisu tahtoi kirjoittaa omalla tunnekielellään. Kumpikin halusi, että musiikki olisi henkilökohtaista ja syvää.

”Me oltiin tehty jo tarpeeksi rokkia rokin vuoksi. Pimeydessä haluttiin sanoa ääneen sellaisia asioita, joita me ihan oikeasti koetaan ja joita tapahtuu meidän elämässä”, muistelee Nisu.

”Kun me näytettiin tekstejä toisillemme, niin välillä luettiin niitä ihan korvat punaisina. Tajuttiin, että nyt ollaan jonkun äärellä.”

Yksityisyyden paljastaminen oli aluksi lähes hävettävää. Se tuntui kylmään veteen menemiseltä.

Nopeasti molemmat kuitenkin tajusivat, että juuri henkilökohtaisuudesta voisi tulla Pimeyden sanoitusten keskeinen juttu. Siitä kannatti pitää kiinni, ja pidetään yhä.

Pimeyden musiikin muoto sen sijaan on muuttunut koko ajan. Ja tulee muuttumaan taas syksyllä ilmestyvällä levyllä.

”Rockbändi on aika rajaava käsite. Kun me ollaan tehty tätä levyä, me ollaan oltu monia asioita, mutta ei rock. Eikä levykään ole millään lailla rock”, pohtii Nisu.

”Viime kädessä tässä bändissä on aina ollut kyse meidän biiseistä. Sillä lailla se alkuperäinen idea on pysynyt ennallaan”, jatkaa Mäkinen.

Joel Mäkinen ja Pekka Nisu ovat puuhanneet musiikin ja bändien parissa pikkupojista asti. Matkan aikana kummankin musiikillinen identiteetti on muuttunut moneen kertaan.

”Olen aina ollut kiipparisti. Se identiteetti on kuitenkin kaventunut tosi paljon. Nykyisin laulaminen kiinnostaa enemmän kuin koskettimien soittaminen. Mielenkiintoisinta musiikin tekemisessä tällä hetkellä on sanoittaminen ja säveltäminen”, sanoo Mäkinen.

”Nuorempana mua kiinnosti etenkin säveltäminen. Sitten kiinnostuin tuotannosta ja soundeista. Pimeyden alkuvaiheessa tärkeimmältä tuntui se, että haluan todella opetella sanoittamaan”, kertoo Nisu.

Neljättä levyä tehdessä moni asia on muuttunut myös ihan konkreettisesti. Viime vuonna rumpaliTuomo Laaksojätti yhtyeen elämänmuutosten takia. Mäkinen, Nisu ja Virtanen päättivät jatkaa ainakin toistaiseksi kolmestaan.

Toinen iso muutos on ikioma Kvark-studio, jonka Nisu rakensi Tiisu-yhtyeessä soittavan Väinö Karjalaisenkanssa. Siellä työskenteleminen on vaikuttanut myös biisintekoprosessiin. Välillä esimerkiksi joku tuotannollinen idea on alkanut ”syöttää biisiä eteenpäin”.

Ensimmäinen albumi syntyi alkuinnostuksen vallassa. Toisen levyn aikaan yhtye kävi kuumana Yhdysvaltojen länsirannikon poprockista, kuten Eaglesista ja Steely Danista, sekä sitä nykyaikaan tuoneista artisteista.

Kolmannella pitkäsoitolla mukaan tuli elektronisempia, modernimpia juttuja. Nyt niitä viedään pidemmälle.

”Rumpalin lähtö laittoi pakan uusiksi. Nyt on ollut mahdollista, ei pelkästään pakko, tehdä ohjelmoituja rumpujuttuja. Semmoisia juttuja, joista ollaan digattu tosi paljon”, sanoo Nisu.

”Aiemmin bändi on asettanut tietyt raamit. Että meillä on nämä soittimet ja niitä soitetaan näin. Siitä tuli se bändin soundi. Se myös rajasi aika paljon sitä, mitä voitiin tehdä.”

Kolmen ensimmäisen levyn ajan Joel Mäkinen ja Pekka Nisu sävelsivät ja sanoittivat biisit itsekseen. Viime vuonna he aloittivat biisinteon myös oikeasti yhdessä, naamakkain studiossa ideoita toinen toiselle heitellen.

Yhdessä tekeminen alkoi M.dulor-levy-yhtiön pomon Tuomas Ilmavirran ehdotuksesta. Aluksi Nisu vastusti ideaa.

”Musta tuntui, että sillä tavalla ei syntynyt mitään. Ne oli enemmänkin nihkeitä sosiaalisia tilanteita”, Nisu kuvailee.

”Mun mielestä isoin haaste oli päästä yhteiseen kielelliseen ja emotionaaliseen tilaan. Yhteiseen yksityisyyden tilaan, missä molemmat voi sanoa ja tuoda mukaan jotain todella henkilökohtaista. Tietysti on myös tärkeää, että molemmat kokevat tulevansa kuulluiksi”, sanoo Mäkinen.

Yhteistyötä helpottaa se, että he ovat samalla aaltopituudella useimpien asioiden suhteen, niin yhteiskunnallisissa asioissa kuin elämässä ylipäätään.

Yhteiset lauluntekosessiot voivat toisinaan olla ongelmallisia. Kahden ihmisen on mahdoton aina ajatella luovasta prosessista samalla lailla. Välillä mielipiteitä pitää sovitella yhteen, jotta jotain arvokasta ei menisi hukkaan.

Kumpikin korostaa, että kompromissit eivät ole tietoisia. Biisillä ei ole käyttöä, jos molemmat eivät pidä siitä.

”Yhdessä tekeminen on orgaaninen prosessi. Ratkaisuja on erilaisia. Joskus toisen ehdottama ratkaisu on parempi kuin oma, johon mieli on jo ehtinyt kiinnittyä”, sanoo Mäkinen.

”Sillä ei ole merkitystä, montako prosenttia jostain biisistä on mun ja montako Joelin. Ne on Pimeyden biisejä. Ehkä me ollaan jopa tavoiteltu sitä, että ne eivät henkilöidy kumpaankaan, vaan ovat tämän bändin biisejä”, jatkaa Nisu.

Saman bändin lauluntekijät voivat olla kiinnostuneita eri asioista. Aina samat ideat eivät sytytä molempia ja aiheuta samanlaista innostusta kummassakin.

Joel Mäkisellä oli viime vuonna ajatus biisistä, joka toteutettaisiin akustisesti ja jossa olisi paljon stemmalauluja. Viitteenä Mäkinen käytti The Beautiful Southin Rotterdam (Or Anywhere)-kappaletta.

”Se oli muistaakseni semmoinen kamaripoptyyppinen juttu. En oikein saanut siitä kiinni. Otin kuitenkin akustisen kitaran ja ruvettiin tekemään. Lopulta siitä tuli Eikö ne tiedä -biisi, jossa ei ole paljon mitään samaa kuin Joelin alkuperäisessä ideassa”, kuvailee Nisu.

”Bändin huonoin puoli on se, että joskus lopputulos on vähemmän kuin osiensa summa. Jokainen sanoo ensin ei ja sitten lopulta löytyy kulma, joka sopii kaikille. Usein se alkuperäinen idea on silloin vähän vesittynyt. Tässä se meni ihan toiseen suuntaan”, sanoo Mäkinen.

Tulevalle levylle Mäkinen ja Nisu ovat tietoisesti tehneet ”kaikenlaisia biisejä”. He myöntävät, että Pimeyttä pidetään vähän turhan kunnollisena bändinä. Nyt he yritettävät tuoda esiin myös yhtyeen muita puolia. On haluttu rikkoa kaunista ja harrasta muotoa, jopa säheltää ja sekoilla.

”Meillä on kivaa yhdessä. Ollaan mietitty, miten sen saisi kuulumaan äänitteillä. Vaikka musa tulisi sydämestä, ei biisien tarvitse olla sellaisia… virsiä”, sanoo Nisu.

”Me tehtiin jopa sellainen ”urheilubiisi”. Mulla oli toiveena We Will Rock You-tyyppinen kappale. Semmoinen hölmö biisi, jonka kuuntelemisesta voi saada voimaa. Sen tekeminen oli tosi vapauttavaa ja hauskaa, vaikka sitä tuskin tuleekaan levylle”, kertoo Mäkinen.

Tähän asti Pimeys on julkaissut uuden albumin kahden vuoden välein. Kun yhtyeessä on kaksi biisintekijää, uudesta materiaalista ei ole ollut pulaa.

Kauhun tasapaino saa toisenkin aktiiviseksi, kun toinen rupeaa esittelemään uusia kappaleitaan. Nopeasti on kasassa parikymmentä biisiä. Sitten katsotaan, mitä niistä tulisi yhdessä.

Tähän asti prosessi on ollut melko automaattinen, mutta nyt se muuttuu.

Seuraavalle levylle tulee Mäkisen omien ja Nisun omien kappaleiden lisäksi yhdessä alusta asti tehtyjä lauluja. Toinen iso muutos on se, että monia biisejä ei ole lainkaan soitettu treenikämpällä, vaan niitä on ruvettu tekemään suoraan studiossa.

Ratkaisu liittyy siihen, että Pimeys päätti tehdä ainakin tämän levyn kolmistaan.

”Olisi tuntunut hätäiseltä ottaa heti mukaan uusi soittaja”, Sanoo Mäkinen.

”On ollut tosi hauska tehdä juttuja eri lailla. Musta tuntuu, että tämä prosessi on vasta alussa. Ainakaan mulla ei ole aavistustakaan, mihin suuntaan tämä lähtee menemään. Myös siksi meillä ei ollut halua palata heti samaan asetukseen kuin ennen.”

Biisimateriaalia jää paljon julkaisematta. Lauluja vaan tippuu jonnekin matkan varrelle. Molemmat biisintekijät myöntävät harkinneensa soololevyn tekemistä tai ainakin biisien julkaisemista ”jossain muualla”.

Toisaalta he ovat tajunneet, että kun on onnistunut löytämään ihmisiä, joiden kanssa homma toimii, heistä kannattaa pitää kiinni.

”Tuntuisi mahdottoman raskaalta ajatukselta, että pitäisi perustaa uusi bändi, löytää siihen ihmisiä ja tutustua heihin. Ja sitten he eivät olisikaan sitä, mitä toivoin. Tai eivät olisi emotionaalisesti kiinni siinä jutussa. Kun lähtee bändiin, siinä tavallaan sitoutuu siihen riitelyyn, kahnaukseen ja väsymykseen, jota on parisuhteissakin. Kaikista ei vaan ole siihen”, pohtii Mäkinen.

”Toisaalta ketään ei voi pitää väkisin yhtään missään. Ne ketkä pysyy, pysyy omasta tahdostaan. Eikä sitä tiedä, pysyykö itsekään. Jos haluaisi yhtäkkiä tehdä jotain muuta, olisi kiva, jos siihen olisi mahdollisuus. Siksi on hyvä asia, jos kokee välillä vähän levottomuutta”, jatkaa Nisu.

Pieni levottomuus tosiaan on yleensä hyvä merkki. Jos kaikki tuntuu sujuvan liian helposti, bändistä on usein kadonnut jotain olennaista.

Pekka Nisu, s. 1985

Pimeyden laulaja, kitaristi ja biisintekijä. Tuottaja ja äänittäjä. Tehnyt viime aikoina musiikkia muun muassa Antti Aution ja Kanervan kanssa.
Suosikkibiisintekijät: J. Karjalainen, Paula Vesala ja Bruce Springsteen
Joelin kuvaus Pekasta: ”Ihailen Pekan harkitsevuutta ja tunneälyä. Pekka on myös sillä lailla itsevarma, että kun tehdään, niin tehdään.”

Joel Mäkinen, s. 1987

Pimeyden laulaja, kosketinsoittaja ja biisintekijä. Näyttelijä ja musiikintekijä. Tuottanut viime aikoina muun muassa Oona Airolan musiikkia.
Suosikkibiisintekijät: J. Karjalainen, Paula Vesala ja Paul McCartney
Pekan kuvaus Joelista: ”Joel on avoin, herkkä ja hauska. Hänellä on kyky haistaa tilanteita tosi nopeasti.”

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2019

Selaa lehden artikkeleita