Uudet mallikustannussopimukset

Akun lataus

Uudet mallikustannussopimukset

Kaikki alkaa siitä, että tekijällä on teokseensa kaikki oikeudet. Sen jälkeen tulee Suomen oikeusjärjestelmässä vallitseva sopimusvapauden periaate. Se sisältää oikeuden päättää siitä, kenen kanssa sopimuksia tekee, mitä sopimukset sisältävät ja missä muodossa sopimuksia tekee. Musiikin kustantaminen on siis vapaaehtoinen sopimussuhde tekijän (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja) sekä kustantajan välillä.

Alun perin säveltäjän intressi tehdä yhteistyötä kustantajan kanssa syntyi tarpeesta saada valmistettua teoksesta nuotit, jotta teosta voitiin esittää mahdollisimman laajalti. Tekijänoikeusjärjestelmän kehittyessä säveltäjä luovutti kustantajalle osuuden omista tekijänoikeuskorvauksistaan kompensaatioksi  nuotinpainamiskustannuksista. Samalla kustantajalle syntyi motiivi käyttää nuotteja ja partituureja markkinointivälineenä, jotta teokselle saataisiin mahdollisimman paljon esityskertoja. Näin kustantajan rooliin tuli myös sävyjä teosten käytön edistämisestä, eli markkinoinnista.

Ajat kuitenkin muuttuvat, samoin kustantajan rooli, ja se vaikuttaa myös kustannussopimusten sisältöön. Ensimmäinen suomalainen musiikin mallikustannussopimus on vuodelta 1985. Se sisälsi viittauksen kustantamisen yleisiin ehtoihin. Vuonna 1996 sopimukseen tehtiin suuri muodollinen muutos, eikä sopimus enää sisältänyt viittausta yleisiin ehtoihin, vaan kaikki sovittiin sopimuksen tekstissä. Vuonna 2008 tehtiin verrattain pieni muodollinen muutos, mutta se sisälsi kuitenkin nuottipakon korvaamisen nuottioptiolla.

Aiemmat mallikustannussopimukset on laadittu Suomen Musiikkikustantajat ry:n, Suomen Säveltäjät ry:n sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n yhteistyöllä. Tällä samalla kolmikannalla on tehty myös uusin mallikustannussopimus. Työ sujui erittäin hyvässä hengessä ja kaikkien neuvotteluosapuolien näkemyksiä kunnioittaen.

Sopimuksen ajan tasalle saattamisessa huomioitiin se, et-tei-vät sekä tekijän että kustantajan intressit välttämättä enää aina sisällä nuotin valmistamista. Tällöin motiivi sopimuksen tekemiseen on kustantajan korostunut rooli teoksen tallentamisen ja esittämisen edistäjänä.

Uusia sopimuksia on kaksi: nuotillinen sopimus sekä nuotiton sopimus.  Nuotillinen on perinteinen kustannussopimus, joka sisältää graafisten oikeuksien siirtämisen kustantajalle. Nuotiton sopimus korostaa kustantajan roolia teoksen edistäjänä, managerina, ja siinä on molemminpuolinen optio graafisista oikeuksista.

Uudistuksessa pidimme olennaisena sitä, että sopimukset olisivat mahdollisimman helppolukuisia, ja että niissä vältettäisiin tarvetta kyvylle osata tulkita asioita rivien välistä. Asiat käsitellään selkeästi vaihe vaiheelta. Ensin käsitellään sopimusalue, sen jälkeen sopimuksen kesto, jonka määräaikaisuusvaihtoehto on nyt visuaalisesti selkeä. Sopimus etenee loogisesti ja antaa mahdollisuuden sopia vapaasti kaikesta ilman annettuja määreitä (lukuun ottamatta tekijänoikeuslakiin ja Teoston jakosääntöön perustuvia asioita).

Kaikki alkaa siis siitä että on tekijä ja on teos. Sen jälkeen tulee terveeseen kilpailuun ja liiketoimintaan ohjaava sopimusvapaus ja sen sisältö. Tämän jälkeen tekijän ja kustantajan suhdetta määrittävät tekijänoikeuslaki sekä Teoston jakosääntö. Osapuolten välinen sopimus on lopulta ensisijainen oikeuslähde tekijän ja kustantajan oikeussuhdetta tarkasteltaessa.

Mallikustannussopimuksia on suositeltavaa käyttää, jos suhde tekijän ja kustantajan välillä on syntymässä. Toisin sanoen silloin,  jos tekijä kokee tarpeelliseksi kustannuttaa sävellyksensä, sanoituksensa ja/tai sovituksensa ja siitä kompensaatioksi luovuttaa kustantajalle osuuden omista tekijänoikeuskorvauksistaan, ja kustantaja on valmis ottamaan sille siirretyn vastuun vastaan.

Kiitän neuvottelukumppaneita Pekka Sipilää ja Jari Eskolaa hyvästä yhteistyöstä.

ps. Mallikustannussopimuksia käsitellään tarkemmin seuraavassa Selvis-lehdessä. Niihin voi tutustua Elvisin nettisivuilla: elvisry.fi > sopimukset


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2014

Selaa lehden artikkeleita