Aija Puurtinen saa voimaa hiljaisuudesta

Aija Puurtinen Haastattelu

Aija Puurtinen saa voimaa hiljaisuudesta

Aija Puurtinen mielikuvitusmatkailee säveltäessään. Aamumeditaatio auttaa häntä asettumaan päivän työtehtäviin.

Aija Puurtisella on monta roolia. Hän on bändinsä keulakuva Honey B ja musiikin tohtori, joka työskentelee Sibelius-Akatemiassa pop- & jazzlaulun lehtorina ja musiikkikasvatuksen ainejohtajana. Hän tekee musiikkia yhtyeelleen ja sooloalbumeilleen ja säveltää tilausteoksia useissa genreissä. Puurtisella on luottamustehtäviä mm. apurahatoimikunnissa.

”Minä en ole tärkeä vaan ne asiat, joissa olen mukana”, hän pohtii.

”Mulla ei ole tarvetta niinkään jättää jälkiä vaan tehdä asioita niin, että ne jättävät jäljen minuun. Ovat merkityksellisiä.”

Laulaja-basisti Aija Puurtinen, kitaristi Esa Kuloniemi (T-Bone Ed) ja rumpali Ismo Puurtinen (Little B, Aijan pikkuveli) perustivat Honey B & The T-Bones -bluesyhtyeen 1980-luvun alussa. Vuosikymmenen lopussa kolmikko teki lähes 300 keikkaa vuodessa.

Samaan aikaan Aija opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikin maisteriksi.

”Välillä ajettiin Oulusta keikalta Helsinkiin, että ehdin aamuluennolle. Vaikka toimin aika äärirajoilla, ei tullut mieleenkään jättää luentoja väliin tai keskeyttää opintoja.”

Elämä oli fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, mutta nuorena jaksoi paljon ja motivaatio oli korkealla.

Aija Puurtinen on aina pitänyt huolta fyysisestä kunnostaan. Toisinaan hän hyppäsi keikkareissuilla ulos autosta kymmenen kilometriä ennen määränpäätä ja juoksi loppumatkan. Euroopan-kiertueella hänellä oli autossa painot ja tanko, koska kiertueella ei päässyt säännöllisesti kuntosalille.

”Nykyään on ihan tavallista, että artistilla on personal trainer. Niistä myös kerrotaan mielellään. Ja onhan yleisön hyvä tietää, kuinka kokonaisvaltaista artistin hyvinvointiin panostaminen on”, Puurtinen sanoo.

”Muutenkin muusikoilla ja artisteilla on useampia tukipilareita jeesaamassa. Ennen jätettiin enemmän selviytymään yksin.”

1980-luvulla rockmuusikoiden yleisin stressinhallintakeino oli alkoholi. Lähes jokaiseen suosikkiyhtyeeseen kuului soittajia, joilla oli ongelmia alkoholin kanssa. Myös Honey B & The T-Bonesissa on ollut omat päihdeongelmansa.

Nykyään kiertueilla dokataan vähemmän. Työyhteisö ja keikkajärjestäjät reagoivat nopeasti, jos hommia ei hoideta hyvin. Pysyvä hyvä fiilis tulee jostain ihan muualta kuin viinasta.

”En ole koskaan ollut alkoholiorientoitunut ihminen. Keikkailu ja muusikkona oleminen on pääsääntöisesti ollut mieluisaa työtä”, Puurtinen sanoo.

”Seurassani ihmiset saavat tietenkin käyttää alkoholia. Muiden vapaa-aika ei kuulu mulle, mutta siitä olen tarkka, että työt hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos alkoholi rupeaa häiritsemään työntekoa, mainitsen asiasta. Onneksi tällaisia tilanteita ei ole tullut kohdalle pitkään aikaan.”

2000-luvun alkuun asti Aija Puurtinen oli maaninen liikunnan harrastaja. Sen jälkeen juoksu ja kuntosali ovat jääneet vähemmälle. Tilalle on tullut jooga. Se on ollut Puurtiselle jo pitkään tärkeä harrastus, jolla hän pitää yllä sekä fyysistä että mentaalista kuntoa.

”Liikunnan lisäksi mulle on tärkeää, mitä syön. Vegaaniruokavalio sopii mulle parhaiten”, hän sanoo.

”Keikoille otan mukaan jopa omia eväitä ja takahuonetarjoilu järjestetään toiveideni mukaan. Ruoan suhteen olen siis aika ehdoton. Pääasiallisesti syön kotiruokaa. Tämän voimalla satunnaiset vaihtelut keikkarupeaman aikana eivät riko tasapainoani.”

Mentaalisen kunnon parantamiseksi on monenlaisia vaihtoehtoja. Muutos ei kuitenkaan tapahdu kertalaakista. Kokeilua ei kannata jättää yhteen kertaan.

Jos aiemmin ei ole tarvinnut tehdä mitään oman mentaalisen hyvinvoinnin parantamiseksi, toimeen tarttuminen saattaa olla vaikeaa. Avun pyytämistä ei kannata pelätä. Ensimmäisenä askeleena voi vaikka ottaa yhteyttä johonkin, jolla on kokemusta ja tietämystä tai lukea alan kirjallisuutta.

Aija Puurtinen sanoo kokeilleensa useita joogan ja meditaation muotoja. Hän haluaa suositella vain sellaisia asioita, joista itse tietää, mitä ne ovat ja miten ne toimivat.

”Meditoin lähes päivittäin, yleensä aikaisin aamulla. Mulle on tärkeää olla hetki hiljaa. Pyrin meditaatiolla löytämään levollisuuden ja rauhan, jotta olisin mahdollisimman hyvin läsnä siinä, mitä kulloinkin teen. On hyvä pysähtyä. Jos vauhti lähtee päälle, sitä on vain monessa mukana ilman tarkoitusta”, miettii Puurtinen.

”Ei tarvitse istua lootusasennossa voidakseen meditoida. Joillekin luonnossa kävely selkeyttää ajatuksia ja puhdistaa mieltä. Rauhoittavalla musiikilla ja veden äärellä istumisella voi olla positiivinen vaikutus. Kaikki tietenkin niin, että puhelin ei ole lähettyvillä.”

Pysähtymistä voi tehdä tilanteen mukaan. Olennaista on harjoittaa säännöllisesti ”hiljaisuutta”, olla tekemättä mitään. Välillä se voi kestää viisi minuuttia, välillä pitempään. Välillä on hyväksyttävä myös se, että aina ei onnistu. Itseään ei pysty pakottamaan.

Henkisen hyvinvoinnin parantaminen kannattaa aloittaa pienistä asioista.

”Mietin itse, mitä on liikaa elämässä ja mistä voisin ainakin väliaikaisesti luopua tai siirtää lähitulevaisuuteen. Jskus on pakko panna jotain syrjään, että saa itsensä kasattua. Jatkuva multitaskaus syö ja kuormittaa meitä todella paljon.”

Musiikin kuuntelu on ollut Aija Puurtiselle lapsesta asti myös terapeuttista. Angstisessa teini-iässä hän rupesi tekemään lauluja, joihin purki asioita itsestään ja elämästään.

”Nykyään päiväni täyttyvät musiikista. On fantastista keskustella musiikista ja analysoida musiikkia opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa. Tunteet ovat pinnassa ja pidän siitä”, Puurtinen sanoo.

”Lähimpien muusikkoystävien kanssa jaan syvää musiikillista intohimoa. Esittelemme yhä toisillemme uusia levylöytöjä.”

Onko musiikkia tehdessä autenttisuus tärkeä arvo? Vai onko olennaista oppia sanomaan oma asia omalla tavalla?

Honey B & The T-Bones on alusta asti sekoittanut bluesiinsa monenlaisia elementtejä. Ensin rockabilly ja psykobilly olivat vahvasti läsnä. Jopa television kurkkupastillimainoksessa soinut Neighbourhood-biisi oli kevyttä kitarapoppia. Vuosituhannen vaihteessa yhtye typisti nimensä HBTB:ksi ja kokeili konerytmejä.

”Jollain tavalla se blues on aina ollut mukana, vaikka musiikki on muuttunut. Ehkä se viba tulee eniten Esasta ja hänen tavastaan soittaa kitaraa”, pohtii Puurtinen.

”Me on käyty välillä aika kaukana perinteisestä, kaavamaisesta bluesmusiikista. Sillä tiellä olemme edelleen. Esiinnymme silti yhä hyvinkin perinteisissä bluestapahtumissa.”

”Musiikin tekeminen ja kuuntelu tuottavat mulle yhä valtavaa mielihyvää.”

1990-luvulla Aija Puurtinen huomasi, että jotkut hänen musiikilliset ideansa rupesivat olemaan liian kaukana T-Bonesin konseptista. Riitelyn sijaan hän ratkaisi asian tekemällä soololevyjä ja ryhtymällä lyhytkestoisiin projekteihin, joissa sai testata omaa taiteellista ajattelua ja ilmaista itseä eri tavalla kuin bändin puitteissa.

Hän uskoo, että muiden asioiden tekeminen on pitänyt Honey B & The T-Bonesin musiikin raikkaana.

”Kun on pitkään tehnyt tätä hommaa, niin on olemassa riski, että rupeaa tekemään asioita vain työn puolesta. Se ei sovi musiikilliseen ajatteluuni. Onneksi olen aina ollut kiinnostunut monenlaisesta musiikista”, sanoo Puurtinen.

”Musiikin tekeminen ja kuuntelu tuottavat mulle yhä valtavaa mielihyvää. On outoa, jos muusikko ei kuuntele muiden tekemää musaa.”

Biisinkirjoittajien ei tarvitse aina etsiä inspiraatiota siitä, mikä on muodikasta tai lähinnä omaa tekemistä.

”Jos on erikoistunut tekemään vaikkapa pop-hittejä, on hyvä välillä käydä reuna-alueilla ja tehdä omaksi ilokseen jotakin aivan muunlaista musiikkia; vaikkapa indietä tai klassista. Tai tutustua klassisiin sävellyksiin. Sieltä voi saada paljonkin ideoita ja ajatuksia pop-musiikkiin.”

Millaista musiikkia syntyisi, jos kuvittelisi säveltävänsä kappaleen Karita Mattilalle? Tai jollekin viulistille? Uudet referenssit ruokkivat luovuutta.

Säveltäessään Puurtinen vaeltelee mielikuvitusmaailmoissa. Hän saattaa hakeutua ajatuksissaan lapsuuden metsä- ja järvimaisemiin ja muistoihin, jotka eivät välttämättä ole totta. Mieli värittää muistot valoisammiksi tai tummemmiksi.

Inspiraatio sävellykseen voi tulla spontaanisti vaikkapa kirjasta, elokuvasta, maalauksesta tai värimaailmasta.

”Tai hetkestä, kun istun ulkona ja tuijotan luontoa. Työvaiheessa yritän koko ajan pitää mielessä sen alkufiiliksen. Jotta en menetä sitä ja rupea kikkailemaan liikoja.”

”Kun sävellän itselleni tai jollekin muulle laulajalle, pelaan paljon sävellajeilla. Haluan haastaa laulajaa pois omimmalta alueelta.”

Lokakuussa Helsingin Savoy-teatterissa kantaesitettiin UMO Helsinki Jazz Orchestran Olen uni, en kehottaisi herättämään minua-konsertti. Kun Puurtinen sävelsi konsertin musiikkia Tyyne Saastamoisen runoihin, hän kuvitteli itsensä pariisilaisiin kahviloihin.

”Useat Saastamoisen runot syntyivät Ranskassa. Halusin jotenkin päästä tämän runoilijan sisälle. Luin paljon hänestä kirjoitettua aineistoa ja keskustelin hänen tyttärensä kanssa.”

UMOn alkuperäinen idea oli tehdä big band -arreja Honey B & The T-Bones -materiaalista. Aija halusi säveltää konserttiin täysin uutta materiaalia co-writing-metodilla. Hän kysyi yhteistyökumppaniksi pianisti Seppo Kantosta.

”Seppo toi mulle pinon Tyyne Saastamoisen runokirjoja ja sanoin, että joo, tästä lähdetään”, Puurtinen kertoo.

”Oli erittäin antoisaa työstää sävellyksiä toisen tekijän kanssa. Yleensähän keskustelen vain itseni, tai sitten sävellyksen tilaajan, kanssa.”

Projektin toteuttamisessa auttoivat Musiikintekijöiden rahaston erityisstipendi ja Suomen Kulttuurirahaston apuraha.

”Apurahalla olen voinut työskennellä haluamieni muusikoiden kanssa”, kertoo Puurtinen.

”Olen voinut keskittyä erikoisprojekteihin. Haluan käyttää säveltämiseen ja muuhun työskentelyyn aikaa. Haluan myös, että muusikot saavat palkkion harjoittelusta. En voi vaatia ketään olemaan mukana treeneissä ilman palkkiota.”

Konsertin jälkeen projekti jatkuu pienemmän Le Group de Puurtinen & Kantonen -kvartetin puitteissa. Kantosen ja Puurtisen lisäksi nelikkoon kuuluvat Moog-basisti Mikael Myrskog ja rumpali Tuomas Timonen.

Parhaillaan Aija Puurtinen säveltää ja sanoittaa Honey B & The T-Bonesin albumia. Se ilmestyy vuonna 2022, kun yhtye täyttää 40 vuotta.

”Kun sävellän itselleni tai jollekin muulle laulajalle, pelaan paljon sävellajeilla. Haluan haastaa laulajaa pois omimmalta alueelta. Se tuo tulkintaan kivaa twistiä.”

Honey B & The T-Bones on nykyisin kvartetti, jonka basistina toimii Pekka Rajamäki. Rumpali on Aija Puurtisen ja kitaristi Esa Kuloniemen poika Mooses Kuloniemi. Puurtinen on yhtyeen laulaja ja kosketinsoittaja.

”Bändi pysyy pystyssä niin kauan kuin olen työkuntoinen, innostunut ja pystyn säveltämään uusia biisejä. Siihen asti, kun mulla pelaa ääni ja olen mentaalisesti läsnä”, Puurtinen sanoo.

”En ota asioita itsestäänselvyyksinä. Ennen koronaa oltiin Juttutuvassa keikalla. Sen jälkeen tuli nainen mielettömissä fiiliksissä, että mikä tää juttu oikein on! Että laulat tosi ihanasti! Että sun pitäisi ruveta tekemään tätä ihan ammattimaisesti! Kiitin häntä ja otin kommentit kohteliaisuutena. Tuntui hyvältä, että olin tehnyt häneen suuren vaikutuksen ilman ennakkokäsityksiä.”


Sävellyksiä
Honey B & T-Bones -albumit (15) Kuuntele Spotifyssa
Sooloalbumit (6) Kuuntele Spotifyssa
Autuas se ihminen (kuoroteos) 2012
Puerila (oboelle, fagotille ja pianolle) 2011
Natlig Madonna (kuoroteos) 2010
Bön (sopraanolle ja jousikvartetille) 2009
Gula-neito (naiskuorolle) 2006
Hiljaisuus (naiskuorolle) 2005
Meteo (kamariorkesterille) 2005
Oom-Pah (kamariorkesterille) 2005
Boade (naiskuorolle) 2004
Aurinko Isäni (sopraanolle ja neljälle sellolle) 2003
Kudos (nykytanssiteos) 2002
Voima (kuoroteos) 2002

Tämä artikkeli on haastattelu. Lue muita haastatteluita

Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2020

Selaa lehden artikkeleita